Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
21.1.1999
Teksti: Anneli Perkiö


VAPAUTTA BREMENISSÄ by Elina Latva

Vapautta Bremenissä on Tutvosta vuonna 1996 teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistuneen Elina Latvan ensimmäinen tekstiohjaus, vaikka teatterialan kokemusta onkin jo ehtinyt kertyä melkoisesti muuten. Opinnäytetyönä hänellä oli oma teos.

Taideakatemiassa assistenttina ja projektipäällikkönä (esittävän taiteen International Mini Forum viime kesänä) toiminut ja Turun Uudessa Teatterissa pari vuotta näytellyt Elina joutui nyt viimein lunastamaan Turun ylioppilasteatterille antamansa pyhän lupauksen ohjata "jotain sellaista, mitä katsojat jäisivät ajattelemaan poislähtiessään".

Tällaiseksi tekstiksi valikoitui Rainer Werner Fassbinderin vuonna 1971 kirjoittama Vapautta Bremenissä. Se on kertomus, joka voisi yhtä hyvin tapahtua nykypäivänäkin, vaikka onkin tapahtunut yllättävää kyllä jo 1820-luvulla. Näytelmä perustuu tositapaukseen ja kertoo naisemansipaation esitaistelijasta, Frau Geesche Gottfriedistä, jonka oikeutetut aatteet ajavat kohtalokkaaksi yltyvään fanatismiin. Loppujen lopuksi näytelmässä on kymmenen ruumista ja yksi keskenmeno… "Minua tavallaan ihastutti ajatus, että nainen pistää kunnolla haisemaan," kertoo Elina, joka aluksi tutki mahdollisuutta ohjata jokin Minna Ganthin naiskuvaus. Ne olivat kuitenkin liian masentavia.

"Pidän Fassbinderin tekstistä nyt enemmän kuin kaksi kuukautta sitten, kun aloitin sen työstämisen," tunnustaa Elina, "mutten nytkään ole halunnut tehdä sen loppua niin kuin Fassbinder on sen kirjoittanut."

Näytelmän tunteville loppu on siis yllätys. Joku on ehkä sen nähnytkin, sillä itse Fassbinder esiintyi siinä ÅST:n lavalla vuonna 1973, kun näytelmä oli Suomen kiertueella. Muitakin yllätyksiä Ylioppilasteatterissa on - esim. Geescheä esittää kahdeksan eri naista; tällä tavoin hahmon skitsofreeninen ulottuvuus ehkä valottuu parhaiten.

"Fassbinder ironisoi aatteellisuuden muuntumista kaikki keinot sallivaan kiihkoon, joka lopulta kääntyy itse aatetta vastaan," selittää Elina, joka itse 80-luvulla aatteettomaksi varttuneena voi vain huvittuneena - joskin myös hieman ihailevasti - seurata nykyajan kettutyttöjen tempauksia. Keskitiestä on muotoutunut Elinalle oma aate, mitä voisi kuvata myös tietynlaiseksi humanismiksi. Tämä näkyy ehkä myös ammatinvalinnassa, jota Elina kuvaa "siunatuksi ammatiksi", sillä siinä saa tehdä kaikenlaista laidasta laitaan. Seuraavaksi hänellä on edessä Turun Uuden Teatterin "Pikku Päkäpää ja Veli Villa " -kiertue ja kesäksi on töitä Muumimaailmassa. "Ihanaa vaihtelua tämän jutun jälkeen!", huokaa Elina Latva Ylioppilasteatterin dramaattisissa lavasteissa.


alanavigaatio