Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
22.4.1999
Teksti: Kaija Ilkko


TSEHOVIN IVANOV VANHASSA KIVIPAINOSSA

Kuva: Pekka Lyytinen Turun suomenkielinen työväenopisto ja Teatteriryhmä Maneeri ry ovat tuottaneet ei vähempää kuin Anton Tsehovin näytelmän Ivanov. Näytelmä on vaativa, mutta sen työstämiseen on ryhdytty rohkeasti. 110 vuotta vanha tarina Ivanovista on tuotu lähemmäksi nykypäivää.

Voimavarat oli varmasti panostettu henkilöohjaukseen ja se näkyi. Henkilöt olivat pääosin hyviä. Harrastajapohja paistoi silti paikoin läpi, eivätkä näyttelijäsuoritukset aivan pystyneet kantamaan muuten pelkistettyä esitystä.

Näyttelijöistä pidin erityisesti Marko Pollarin Mishan hahmosta. Hän oli sopivan lieromainen ja hauska ilman ylinäyttelyä. Tommi Viitanen Nikolai Ivanovina, Tarja Siuvatti Annana ja Taru Visala Sashana onnistuivat suurimmaksi osaksi.

Kuva: Pekka LyytinenPuvustuksen ideana on ilmeisesti ollut tuoda näytelmä lähemmäs tätä päivää. Mutta puvustus oli kuitenkin liian hajanainen - se vaikutti sieltä täältä kootulta ja eri aikakausilta peräisin olevalta: osa oli 60-70 -luvulta, Ivanovilla ja kreivi Shabelskilla oli frakit ja olipa siellä ihan tämän päivän KappaAhl-muotiakin. Pienellä vaivalla puvustukseen olisi saatu yhtenäisyyttä.

Kitaran soitto siellä täällä oli ihan mukava elementti, mutta sitä olisi voinut käyttää enemmänkin. Musiikilla olisi pystynyt luomaan niitäkin tunnelmia, mihin sanat eivät näytelmän aikana riittäneet: Nikolai Ivanovin tuskaankin olisi saatu musiikilla syvyyttä. Ja vaikkapa loppukohtaukseen, joka nyt jäi aika valjuksi.

Tsehovilaista tunnelmaa oli tarkoituksellisesti rikottu: kaikki muu oli yksinkertaista ja pelkistettyä - vain roolit olivat reheviä.

alanavigaatio