Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
17.3.1999
Teksti: Kaija Ilkko


UNI JUHLISTAA ERIN KYMMENVUOTISTAIVALTA

Kymmenen vuotta sitten Tiina Lindfors, Eeva Soini ja Lassi Sairela tanssivat samoissa esityksissä ja huomasivat, että työ sujui hyvin ja että heillä kaikilla oli samanlaiset ammatilliset tavoitteet. Niinpä he sitten perustivat Tanssiteatteri ERIin. ERIssä he ovat voineet toteuttaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Yhteistyö on sujunut ilman myrskyjä ja ilmapiiri on ollut hyvä. ERIn teokset ovat olleet hyvin moniulotteisia ja uusi teos on ollut aina erilainen kuin entiset. Ohjelmistoprofiili on ollut vaihteleva: suurista historiallisista teoksista suoraan hulvattomaan huumorimaailmaan. Tekotavat ja aihevalinnat ovat poikenneet suuresti toisistaan, mutta aina lopputulos on ollut viimeisteltyä.

ERIläiset ovat olleet todella produktiivisia: 10 vuoden aikana yhteensä 1700 näytöstä kotimaassa ja 135 näytöstä ulkomailla - Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Eestissä, Latviassa, Venäjällä, Saksassa, Itävallassa, Rankassa, Italiassa, Kreikassa, USA:ssa ja Japanissa. Katsojia kaikkiaan 550 000. Yhteistyöteoksia on tehty Turun Kaupunginteatterin, Åbo Svenska Teaterin ja Svenska Teaternin kanssa. Vuosittain on tehty myös tv-produktioita.

Nykyisistä ERIn tanssijoista Eevalla, Kristiinalla (Lindroth) ja Aleksanderilla (Zilberman) on klassisen tanssin tausta, Tiinalla jazz-tanssin ja Lassilla aivan aluksi kilpatanssin. Tanssitaidon pitäminen huipussaan vaatii kovaa harjoittelua. He harjoittelevat esim. tekniikkaa viisi kertaa viikossa. Ja heti ensi-illan jälkeen alkavat uuden teoksen harjoitukset.

Tanssija-koreografi Tiina Lindfors on juuri saanut Suomen kulttuurirahaston palkinnon. Tiina on käsikirjoittanut, ohjannut sekä tehnyt koreografian ERIn 10-vuotisjuhlateokseen Uni-Dröm. Tiina kertoo, että tämänkertaisen esityksen innoittajana on ollut Drömkvartetin musiikki. Hän sai sitä kuultavakseen ja se inspiroi hänet tähän työhön.

"Yleensä ideat tulevat hyvin erilaisista asioista: kuvasta tai jostakin hyvin abstraktista aiheesta. Aika ratkaisee, mitkä ideat toteutuvat, mutta ne ideat, jotka haluaa toteuttaa, tulevat ajallaan toteutettavaksi", kertoo Tiina. Hän on monipuolisen kiinnostunut myös muusta kulttuurista: kuvataiteesta, teatterista, kirjallisuudesta ja elokuvasta.

Omia töitä on Tiinan mielestä vaikea asettaa paremmuusjärjestykseen. "Se mikä kulloinkin on työn alla tuntuu aina läheisimmältä. Kuitenkin niillä teoksilla on pidempi merkitys, jotka ovat asettuneet ihmisen puolelle ja joilla ylipäätään on ollut jotakin syvempää sanottavaa." Suunnitelmat ovat valmiit pitkälle eteenpäin ja tulevaisuus on täynnä uusia mahdollisuuksia. "Hyvin menee mutta menköön", sanoo Tiina, mutta ei paljasta kuitenkaan, mitä on tulossa.

Uni-Dröm

"Runollinen kahvila, jossa ihmiset kohtaavat toisensa, itsensä ja unelmansa. Todellisuus vaihtuu uniksi ja elävän musiikin luoma atmosfääri liikkuu sujuvasti pohjoisen metsistä Keski-Euroopan kimaltaviin pikkukaupunkeihin. Yhdessä ruotsalaisen Drömkvartetten-orkesterin kanssa. Vierailijoina Ulrika Hallberg ja Jonathan Kane."

Tiina Lindfors ja Ulrika Hallberg Drömkvartetin musiikki on erilaista ja kertovaa. Tiina Lindfors onkin jättänyt teoksessa paljon tilaa tälle musiikille. Silti välillä tulee tunne, että hei, pysäyttäkää kuva, kun ei ehdi katsoa ja kuunnella yhtäaikaa sekä orkesteria että tanssijoita.

Lavasteet ovat yksinkertaiset, mutta niissä on oivallusta ja yllätyksellisyyttä. Näyttämö vaikuttaa suurelta, mutta se antaa silti vaikutelman pienestä kahvilasta jossakin.

Eeva Soinin nuoren tytön tanssi on kuin tuulahdus elämän keväästä: raikas ja tuore. Hauskalla puvustuksella Eeva saadaan hetkessä muuttumaan vanhaksi naiseksi. Jonathan Kane Eevan parina vaikuttaa kuitenkin kömpelöltä, ehkä niin on tarkoituskin. Dandyn humoristinen rooli sopii Lassi Sairelalle uskomattoman hyvin. Tiina tuntee Lassin taidot ja hän saa roolissaan näyttää ne. Kristina Lindroth Perhosnaisena on ilmeikäs ja paljon puhuva ilman sanoja.

Aleksander Zilberman sotilaana ja alter egona ei ehkä aivan pääse oikeuksiinsa, mutta mieleenpainuva hän on varsinkin rantakohtauksessa. Myös Tiina Lindforsin rooli nais- ja miestarjoilijana on vähäeleisen näyttävä ja hänen tanssinsa Ulrikan kanssa ajatuksia herättävä. Ulrika Hallberg Femme fatalena vaikuttaa vielä jotenkin aralta.

Hauskaksi lopuksi Drömkvartettilaiset ja tanssijat käyvät yhteiseen tanssiin.


Kaija Ilkko oli työharjoittelussa Unikankareessa 8.3.-11.4.1999.

alanavigaatio