Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
6.4.1999
Teksti: Karoliina Niskanen


REKILAULUISTA ULTRA BRAHAN - työväenlaulujen kehitys Suomessa

Työväenlaulut ovat kehittyneet vähitellen teollisuuden piirissä. Niitä on kuitenkin esiintynyt jo paljon ennen teollistumista. Niiden juuret ovat itseasiassa jo keskiajan talonpoikaiskapinoissa. Jo silloin vähempiosaisten talonpoikien laulut kuvastivat aikansa proletaarista ajattelua. Lauluja laulettiin työnteon lomassa helpottamaan työn raskautta ja mielen piristykseksi. Laulujen aiheina on yleensä vastakkaisasettelu rikkaiden ja köyhien välillä. Laulut ovat kuitenkin vuosien mittaan siirtyneet työväenlauluista porvariston lauluiksi.

Varsinaisesti työväenlaulut syntyivät vasta teollistumisen myötä 1800-luvun lopulla Britannian kutomo- ja kaivostyöläisten laulamina. 1800-luvulla Saksassa työväki liittyi yhteen ja omaksui kommunistisia aatteita. Liiton perustamisen myötä työväenlaulut muuttuivat poliittisemmiksi ja enemmänkin lakkolauluiksi. Saksasta työväenlaulut tulivat myös Suomeen.

1900-luvulla laulut saivat uusia piirteitä. Neuvosto-Venäjällä kokeiltiin ns. elävän sanomalehden periaatetta, jossa tietyt ryhmät lauloivat päivän sanomalehden lukutaidottomille kuulujoille. Näin kansa sai tietoa tapahtumista omassa maassa ja maailmalla. Saksassa taasen syntyi agitrop-liike, joka oli tietoista propagandaa musiikin ja teatterin keinoin. Liike pohjasi vanhoihin kabaree-musikaaleihin. Tähän liikkeeseen liittyivät teatterin ja musiikin ammattilaiset. He ryhtyivätkin esittämään kantaaottavia lauluja ja näytelmiä. Heidän työnsä pohjalle rakennettiin 1960-luvun työväenlaulujen suuri muutos. Tällöin työväenlaulut saivat uuden harrastelijakunnan, joka ei enää ollut lähtöisin perinteisestä työväenluokasta. Monissa maissa lauluja ryhtyivät tekemään ammattisäveltäjät ja -runoilijat. Tämän myötä laulujen esittäminen tuli vähitellen ammattitaiteilijoiden asiaksi. 1970-luvulla liikkeen laulut muuttuivat jälleen. Musiikki sisälsi monenlaisia aineksia puhtaasta kansanlaulusta uudentyyppiseen laululyriikkaan, jonka sisältö ei enää ollutkaan poliittista vaan pikemminkin yleisdemokraattista.

Kisällilaulusta Agitpropiin

Suomessa työväenlaulut levisivät lähinnä suullisena perinteenä, aivan kuten muukin kansanmusiikki. Laulujen tekijöiden nimettömyys ja lukuisten eri versioiden esiintyminen johtuvat tästä.

Suomessa työväenlaulut kehittyivät rekilauluista, joita esiintyi sääty-yhteiskunnan ajalla. Näitä voimakkaammin työväenaatteet ilmenivät myöhemmin ilmestyneissä balladeissa ja arkkiveisuissa, joiden tekijät olivat suurimmaksi osaksi työmiehiä.

Varsinaiset suomalaiset työväenlaulut syntyivät vuoden 1899 jälkeen. Tällöin perustettiin Suomen työväenliike Turkuun. Työväestö ryhtyi painamaan omia laulukirjoja ja perustamaan omia teattereita porvariston teattereiden rinnalle. Teattereissa esiintyivät mm. mölyköörit, jotka lauloivat humoristisia musiikkia protesteina kuorojen ja orkestereiden yläkulttuurille. Mölykööreistä kehittyivät kisällilaulut, jotka syntyivät opintoyhdistysten sisällä. Kisällilauluun vaikutti suuresti 20-luvun jazz. Esiintymiseen taasen vaikuttivat Moskovan sinipuserot, jotka esiintyivät mahdollisimman vähäeleisesti kädet sivuilla roikkuen ja kasvot eivät saaneet paljastaa mitään tunteita. Tämä esiintymistyyli vaikuttaa edelleenkin työväenlauluja esitettäessä. Kisällilaulut kuolivat suuren kukoistuksen jälkeen 1960-luvulla television yleistyessä tiedonvälittäjänä ja populaarikulttuurin noustessa.

Kisällilaulujen tilalle nousi vasemmistosivistyneistön harrastama teatteri- ja kabaree-musiikki, joka oli saanut alkunsa Saksasta. 70-luvulla nämä laulut muuttuivat selvästi poliittisiksi. Laulut eivät varsinaisesti olleet työväenlauluja, mutta työväestö saattoi hyvin laulaa niitä, siksi että laulujen aihepiirit olivat heitä lähellä.

Lauluissa korostettiin demokraattisuutta ja ihmisyyttä, tuomittiin fasismi sekä pyrittiin korjaamaan historiallisia vääryyksiä. Laulujen aiheisiin heijastuivat myös eri kampanjat, mm. demokraattiset kasvatusihanteet.

Liikkeen keskeisin säveltäjä oli Kaj Chydenius ja näkyvimmiksi esiintyjiksi nousivat KOM-teatteri ja Agitprop-kvartetti. Uusi työväenlaulu sai näkyvän sijan tiedotusvälineissä ja ensimmäisen kerran lauluja tallennettiin levyille. Samalla kun työväenlaulut siirtyvät televisioon ne muuttuivat televisionäytelmiksi, joiden aiheina oli tavallisen työväestön elinympäristön kuvailu.

Ultra Bra herätti työväenlaulut henkiin

Työväenlaulu oli monia vuosia poissa muodista 70-luvun kukoistuksen jälkeen. Vasta 90-luvulla se nousi nuorison tietouteen, kun Ultra Bra ryhtyi esiintymään. Varsinaisesti heidän musiikkiaan ei pidetä työväenlauluina, mutta se muistuttaa hyvin paljon Agitproppia.

Ultra Bran musiikki on moni-ilmeistä. Tämän mahdollistaa yhtyeen suuri koko. Sanoitukset ovat osittain kantaaottavia, osittain pop-kappaleita, joissa lauletaan elämän vaikeudesta ja rakkaudesta. Nykyisin UB on pyrkinyt eroon työväenlaulu-ajatuksesta soittamalla enemmän popahtavaa musiikkia. Mutta edelleenkin heidän esiintymisissään voi havaita viitteitä Agitpropista jo pelkkää esiintymistapaa vertaamalla.


Karoliina Niskanen oli työharjoittelussa Unikankareessa 8.3.-11.4.1999.

KESKUSTELU: ULTRA BRA JA TYÖVÄENLAULUT

alanavigaatio