Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
19.4.1999
Teksti ja kuva: Karoliina Niskanen


VALOJA JA VARJOJA KÅRENILLA

Don Huonot on jo useita vuosia ollut "suuri lupaus", mutta vasta viides pitkäsoitto Hyvää yötä ja huomenta sai suuren yleisön kannatuksen. Levy meni ensimmäisellä listaviikollaan suoraan ykköseksi. Tästä alkoi Don Huonojen keikkarumba. He esiintyivät lähes kaikilla viime kesän festareilla saaden yleisön paikassa kuin paikassa muuttumaan suureksi tanssivaksi mereksi. Tällä hetkellä odotetaan yhtyeen uusinta levyä, joka ilmestyy parahiksi juuri ennen kesää ja sen festareita.

Kårenilla Don Huonot pitivät kaksi keikkaa, joista toinen oli ikärajallinen ja toinen ikärajaton. Tämä antoi kaikenikäisille Donkkareiden faneille mahdollisuuden päästä kuuntelemaan bändiä. Keskiviikon ikärajalliselle keikalle saapui mukavasti yleisöä, mutta Kåren ei kuitenkaan ollut täynnä. Ymmärtääkseni lippujakin olisi vielä saanut oveltakin. Paikalla oli faneja jo bändin alkuajoilta, kuten myös juuri bändin löytäneitä.

Don Huonot ovat Suomirockin kärkikastia, jotka hoitavat keikkansa taidolla ja tunteella. Tällä kertaa tunnetta kuitenkin puuttui. Liekö bändiä vaivannut väsymys. Kesän festarikeikoilla pojat saivat enemmän vauhtia lavaesiintymiseensä kuin nyt Kårenilla.

Sininen hetkiYleisö kuitenkin piti keikasta. Vedä käteen, Riidankylväjä ja muut tunnetut nopeammat rallit saivat yleisön pomppimaan yhtenä vellovana massana. Hitaampia biisejä kuunneltiin asiaankuuluvalla hartaudella. Biisilistalla ei ollut kovinkaan vanhaa materiaalia, mutta monihan ei bändin alkuaikojen kappaleita tunnekaan.

Don Huonot ovat aina pitäneet huolta siitä, että keikalla on hyvät visuaaliset efektit. Tälläkin kertaa heillä oli upeat valot, jotka täydensivät hyvin heidän musiikkiaan. Kappaleessa Sininen hetki valomaailma oli täysin sininen ja menevimmissä biiseissä, kuten Riidankylväjä, valot toivat lisäenergiaa kappaleisiin.

Don Huonojen tavaramerkkinä on aina ollut stemmalaulu, jotka keikoillakin kuulostaa hyvältä, saatikka sitten levyillä. Tällä kertaa heillä oli pienoisia ongelmia stemmojen kanssa joissakin biiseissä. Kalle Aholan laulu oli kuitenkin tasaisen varmaa ja kantavaa. Bändi soitti ehkä myös hieman liian lujaa, koska osa kappaleista puuroutui jonkin verran.

Jos vaikka bändi olikin väsynyt, esittivät he kuitenkin encoren, jonka jälkeen yleisö poistui sateiseen ilmaan tyytyväisenä illan antiin.

alanavigaatio