Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
15.2.1999
Teksti: Outi KatajarinneKuva: Robert Seger


OSMO MERIROSMO AARREARKUN MATKASSA

Osmo Merirosmon Aarrearkku on näytelmä, joka taatusti houkuttelee ainakin pienet pojat teatterin penkeille. Mikäs sen hurjempaa kuin seikkailu aarrearkulla avaruudessa, vaikka tarkoitus olikin mennä merenpohjaan aarretta ja merirosvoprinsessaa pelastamaan. Yleisö eli näytelmässä mukana, milloin piti rohkaista pelkäävää Hassu Haamua eli entistä merirosvo Mertsiä, ja milloin täytyi pelästyttää neiti Putkisen hikka tiehensä. Mielikuvitusmatka huipentui taisteluun merenpohjassa, kun Osmo etsi aarretta ja siinä ohella pelasti prinsessan Kauhean Kalmarin kynsistä. Näytelmän eri kohtaukset alkaen Osmon talon ullakolta avaruuden kautta merenpohjaan oli toteutettu pienimuotoisesti, mutta ilmeikkäästi. Erityisesti mieleen jäivät kimaltava ja monilonkeroinen Kauhea Kalmari, joka meinasi kuristaa Osmon ja valehtelevan Sammakon veikeä puku.

Kuva Robert Seger

Juha Tiuraniemi esitti päähenkilö Osmo Merirosmoa pienen pojan vilpittömällä uskolla mielikuvituksen mahtiin. Tarja Hemminki näytteli naisellisen robottimaisesti Neiti Putkista avaruutta kaukoputkella tutkimassa ja muita hahmoja, jotka näytelmässä vilahtivat. Entistä merirosmoa eli Hassu Haamun hahmoa, joka keikkui aarrearkun reunalla, esitti Jarkko Suo. Nelivuotias seuralaiseni piti sitä näytelmän mielenkiintoisimpana henkilönä, "joka puhuikin kuin haamut puhuvat".

Näytelmän roolit olivat perinteiset, mutta sitähän lapset tässä iässä rakastavat. Osmon tyttöleikkitoveri oli inhorealisti, joka pudotti sanoillaan Osmon realiteetteihin, kun tämä halusi olla merirosmo: "Sinähän olet vain pieni rääpäle". Mutta moisista loukkauksista pääsee, kun pistää tytön vankilaan. Tyttöjä kuitenkin tarvitaan, kun joku on pelastettava pulasta kuten nyt prinsessa, joka oli joutunut aarteen kanssa merenpohjaan. Naisten ja miesten rooleja tasa-arvoisina ilmensi kohtaus avaruudessa, kun Osmo auttoi neitiä pääsemään hikasta ja neiti taas luki karttaa Osmolle, jotta tämä pääsisi merenpohjaan. Turun Uuden Teatterin näytelmän oli ohjannut Sami Rannila ja tekstin ja musiikin tuottivat Sani Liljenbäck & työryhmä. Ja jatkoa on kuulemma luvassa!
alanavigaatio