Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
29.6.1998
Kaatumisia, kramppeja ja nyrjähdyksiä

Mikko Paakkola: Maaväri, kasselinruskea, 1997-98, yhdistelmätekniikalla 
toteutettu 6-osainen maalaus, 100x600 cm Pitkä ja okainen on Turku Biennaalin historia. Itse asiassa näyttely ei edes ole mikään biennaali, nimensä mukaisesti joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma. Mikä se sitten on?

Ensimmäisen turkulaistaiteen katselmuksen järjesti Wäinö Aaltosen museo vuosina -86/87. Alkuperäinen idea turkulaistaiteen esilletuomisesta heräsi, kun paikalliset kuvataidejärjestöt halusivat lisätä yhteistyötä eri taideseurojen välillä. Liiallisen helsinkikeskeisyyden vastapainona oli tuolloin tarkoitus esitellä yleisölle nimenomaan turkulaista taidetta. Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut ja jo pari vuotta myöhemmin biennaali koki ennenaikaisen kuolemansa.

Elvytystyö ei ole ollut helppoa. Lukuisat lähinnä turkulaisen taidemaailman henkilökemioiden yhteensopimattomuuksista syntyneet ongelmat, kauppaneuvos Matti Koivurintaa vastaan nostettu lahjusjupakka, yhteistyöhaluttomat taiteilijajärjestöt sekä Ars Nova -museolta epäluottamuslauseen saanut museon entinen taiteellinen johtaja, lehtori Lars Saari, ovat lisänneet biennaaliruumiiseen omat viruksensa.

Vaikeaa oli Saaren esimerkiksi tottua ajatukseen siitä, että Koivurinta laittoi biennaalisuunnitelmat vireille informoimatta häntä ensin asiasta. Ikävää sikäli, että Saaren ansioksi voi laskea mm. Ars Nova -museon tasokkaan alkulähdön Anish Kapoor´in ja Nam June Paik´in näyttelyiden myötä. Lisäksi Saari, kuten Turun Taiteilijaseuran puheenjohtaja Jorma Hyttinenkin, olisi laajentanut biennaalin yleispohjoismaiseksi tapahtumaksi, mutta toisin kävi. Toisaalta Saari ei koskaan hyväksynyt kuvataiteilija Jukka Salmisen valintaa näyttelyn projektijohtajaksi.

Kuin ihmeen kaupalla alkoivat kukat kukkia, kun kesä tuli. Biennaalisarja saatiin Lars Saaren erosta huolimatta (Ars Nova ei kommentoi) ja Jukka Salmisen johtamana käynnistettyä. Biennaali on näyttely paikallaan - löytyyhän Turun seudulta jopa kansainvälisen tason huipputekijöitä, jotka ovat usein suotta jääneet pääkaupunkiseudun kuvataiteilijoiden varjoon. Turku Biennaali toimiikin ennenkaikkea kokoavana raamina kaikelle sille, mitä alueemme taiteessa tapahtuu juuri nyt.

Kaikesta päätellen Turun taide on saanut oman fooruminsa. Kaupungin lähiympäristön lisäksi mukana on tänä vuonna taiteentekijöitä mm. Ahvenanmaalta, Raumalta ja Tampereelta. Perinteisempien kuvataiteen lajien lisäksi esillä on mm. äänitaidetta, valokuvia sekä installaatioita. Tohtori Mika Hannulan johtaman arvovaltaisen juryn mukaan biennaaliin kutsuttavien taiteilijoiden nimeäminen oli 100 %:sen yksimielistä, samoin kuin taiteilija Heli Mäki-Arvelan valinta tämänvuotiseksi voittajaksi. Nyt erimielisyydet ovat ohi ja tulokset kaikkien nähtävillä Ars Nova -museon tiloissa syyskuun 13. päivään asti.

Tuire Junnonaho

tuire junnonaho

alanavigaatio