Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
28.8.1998
Anne Rossi Galleria 1:ssä

Anne Rossi: Roikkujat I, 1997 Syviä, tummia, rauhoittavan voimakkaita hahmoja. Kuin jonkin luonnonilmiön edessä: olet pieni, ja saat ollakin. Ei tarvitse ajatella myyttien tai taidehistorian kielellä. Luonto seinällä katsoo syvälle silmiisi. Katsot takaisin. Pysähdyt. Siinä kaikki.

Gallerian ulkopuolella Kaskenkadun liikenne meluaa, juoksuttaa ihmisiä omia kiitoratojaan pitkin. Täällä on hiljaista.

Liikkeettömyys.

Täytyy sanoa, että parhaiten Rossi onnistuu täysin abstrakteissa töissään. Erilaiset luontoelementit puhuttelevat katsojaa tumman värimassansa uumenista. Ilmava ekspressiivisyys, siveltimenjäljen paksuus ja itseilmaisun helppous hohkaavat kuvista. Värit ovat maanläheisiä, mutta rohkeasti yhdisteltyjä.

Seinältä tuijottava omakuva vuodelta -98 rikkoo hetkeksi tunnelman. Kokonaisuutena näyttelyn kuvien sarja kuitenkin tunnustaa samaa intuition intensiivisyyttä. Armoa ei anneta elämän älyllistäjille. He eivät ymmärtäisi tästä mitään.

Rossi maalaa akryylilla myös paperille. Työn monikerroksisen jäljen perusteella faktaa ei uskoisi. Harvinaisempi ilmiö on se, että tämä alunperin porvarillisen ammatin itselleen hankkinut, mutta lopulta kuvataiteelle antautunut 25-vuotias seinäjokelainen myös sekoittaa värinsä itse. Lisätessään väripigmenttiin erilaisia liima-aineita hän on tullut luoneeksi oman, persoonallisen maalaustekniikan.

Tuire Junnonaho

tuire junnonaho

alanavigaatio