Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
19.1.1999
Teksti ja kuva: Tuire Junnonaho

TAAS YKSI KAATUI

Kuva Tuire Junnonaho Bellarte, Grafiart, Rantagalleria, Galleria 1,... Brahen galleria liittyy menetettyjen joukkoon ennen maaliskuuta. Mitä Turussa oikein tapahtuu - yksi galleria toisensa jälkeen sulkee ovensa?

Mutta tämän ei pitänyt olla surkuttelujuttu, sen lupasin. Galleria 1:n yrittäjä Marja Taneli (kuvassa) saa suunvuoron viimeisten avajaistensa iltana.

Marja Taneli, olet lopettamassa toimintaasi täällä Kaskenkatu 1:ssä. Mitkä ovat tunnelmat näin viimeisen näyttelysi avajais- ja galleriasi lopettajaispäivänä?
"Lähinnä kiireiset. Todennäköisesti avajaishälinän jälkeen tunnen yhtäkkiä pudonneeni johonkin tyhjään koloon. Toisaalta mulla on suuret toiveet jatkajasta yli 90-prosenttisella varmuudella."

Mikä on pääsyy galleriatoimintasi lopettamiselle?
"Pääsyy on se, että esitin itselleni vakavan kysymyksen omasta tekemisestä - maalaamisesta, joka on aina vain jäänyt ja jäänyt, koska aikaa järjestötoiminnalta tai gallerianpidolta ei ole koskaan ollut tarpeeksi. Oli pakko pysähtyä tekemään valinta. Uteliaisuus siitä, pystyisinkö taitojani enää kehittämään. Tarve tehdä."

Milloin aloitit toimintasi?
"Touko-kesäkuun vaihteessa -91."

Eikö lama pelottanut?
"Ei pelottanut, kun en mä ymmärtänyt sitä. Silloin moni silmät pyöreenä kysy, et kuinka uskallan aloittaa yrittämisen tällaiseen aikaan. En kyllä iloisesti huomannut koko lamaa. Toisaalta ei ala ole helppo tänä aikana ollut. Aloitin hyvin pienessä näyttelytilassa Aurakatu 1:ssa, jonka Satu Nyyssöseltä ostin. Tuolloin gallerian nimenä oli Gallerie 1. Kun kävi tarpeelliseksi etsiä myyntikokoelman esillepanon kannalta isompi tila, muutin Kaskenkatu 1:een, jossa jatkoin toimintaani - yhden kirjaimen erolla."

EU:n myötä galleriat joutuvat maksamaan myynnistään arvonlisäveroa. Tämäkö oli lopullinen isku galleriasi kannattavuudelle?
"Jo monta vuotta olen maksanut arvonlisäveroa vuokrasta, jonka taiteilija minulle maksaa. Koen sen pahana asiana. Mun mielestä valtiovallan pitäisi olla sen verran kulttuuriystävällinen, että se tulisi tällaisissa asioissa vastaan. Pienten gallerioiden on vaikea tulla toimeen. Ne ovat ihan eri lähtöasemassa kuin järjestöjen tai esim. kulttuurikeskuksen galleriat. Pienellä yrittäjällä ei ole mahdollisuutta saada minkäänlaista tukea mistään. Toisaalta myös suuria taidelaitoksia tarvitaan, aivan kuin myös pienillä gallerioilla on oma tärkeä paikkansa. Isot laitokset pystyvät tuottamaan kaikenlaista kokeellista - niillä on pääsymaksunsa..."

Millaiset ihmiset sitten ostavat taideteoksia? Oletko kehittänyt jonkunnäköisen galleristin vainun näissä 8 vuodessa?
"Tänä päivänä ostajat ovat lähinnä yksityisiä henkilöitä. Olen myös huomannut, että tilanne vaatii sen, että he myös näkevät teoksen "livenä". Vanhemmat ihmiset usein ilmoittavat, että heidän "kotinsa on valmis" -sinne ei mahdu mitään. Taiteella rakennetaan kotia. Taidetta ostavat keski-ikäiset ja nuoret. Jopa opiskelijat ostaneet arvotaidetta maksusopimuksen avulla."

Mielenkiintoinen ajatus tuo, että taiteella rakennetaan kotia. Voisiko siitä päätellä, että sillä rakennetaan myös identiteettiä, että taideteoksen hankkiminen vielä liittyy tietynlaiseen kasvun ja etsimisen vaiheeseen elämässä. Kun koti koetaan valmiiksi,...
"Kyllä! Monta kertaa tulee vastaan tilanne, jossa asiakas tuumaa, että tykkäisin tosta kyllä kauheesti, mutta kun "ei meille mahdu enää". Joskus tuntuu siltä, että kaiken pitää olla tuttua ja turvallista - taulunkin juuri siinä, missä se on ollut monta kymmentä vuotta. Ei voida edes harkita ajatusta "seinä uusiksi", vaikka matot kuitenkin vaihdetaan. Toisaalta yksi syy voi olla, että tietyssä iässä ihmiset ehkä rupeavat ajattelemaan luopumista. Luopumisen ajatus luo halun vähentää omaisuutta: ei hankita enää uutta."

Mikä olisi nopea tilinpäätös kaikesta, mitä nämä vuodet ovat antaneet. Kannattiko yrittäminen: taloudellisesti, henkisesti, sosiaalisesti..?
"Ne ovat henkisesti antaneet hyvin paljon ja kannatti kaikesta huolimatta, koska olen tästä työstä kerran pitänyt. Taloudellisesti olen uhrannut tähän hyvin paljon. Varmasti bisneshenkisempi ihminen olisi saanut gallerian myös taloudellisesti kannattavammaksi."

Olet galleristina aina suosinut myös lupaavia nuoria kykyjä ja siten ottanut ehkä taloudellisia riskejäkin?
"Kyllä, usein olen ihan tietoisestikin ottanut näyttelyn, josta jo etukäteen olen tietänyt, että tästä tulee miinuksia, mutta olen koettanut antaa alennuksia ja käyttänyt muita konsteja, koska tiedän, että taiteilijoilla on rahat vähissä ja uran saaminen alkuun vaikeaa. Gallerian vuokra täytyy kuitenkin ottaa - mulla provisio myydystä työstä on 25 prosenttia - olen kyllä kuullut, että se on aika pieni."

Sanot tärkeimmäksi galleriasi lopettamispäätöksen syistä sen, että sormesi syyhyävät maalaamaan itse. Mitkä asiat saavat tuon halun sinussa heräämään?
"Kyllä se syy löytyy jostain syvältä sisältä. Luonto saa minut aina heräämään. Nimenomaan valo ja varjo, valon ja varjon leikki - se on usein se, joka saa minut tarttumaan johonkin tiettyyn aiheeseen. En kuvaa ihmistä, vaan ihmisen jälkeä. Toisaalta haluaisin kokeilla nyt vaihteeksi jotain abstraktia. Sormet syyhyävät kaikenlaisiin kokeiluihin."

Voiko taiteilija olla osapäivätaiteilija?
"Hyvin moni taiteilija tänä päivänä on osapäiväinen taiteilija. Moni käy opetustyössä. Meitä työllistävät esimerkiksi koulut ja kansanopistot. Itse olen 5 vuotta toiminut lastentaidekoulun opettajana ennen Turkuun tuloa. Mulle itselleni lastentaidekoulu on hirveän rakas asia. Värioppikin näyttäytyy lapsille aivan luonnostaan, kun aikuisen täytyy käydä kursseja eikä hän niiden jälkeenkään ehkä NÄE värejä. Lapset eivät kysele, vaan tekevät. Monta kertaa lapsia opettaessani olen kateellisena ajatellut, että voikun osaisi maalata noin. Sorrun usein liian pikkutarkkaan tekemiseen - haluaisin löytää rentoutta maalaamiseeni. Mutta ymmärrän, ettei sellaista voi saada, jos ihminen maalaa kaks työtä vuodessa ja sitten menee kaks vuotta kun ei maalaa yhtään ja sitten taas maalaa kaks ja ja..taas vuosi väliä vähintään. Maalaaminen on sellainen asia, että sitä pitää harjoittaa koko ajan saadakseen rennon jäljen."

No, kohta sinulla on kaikki maailman aika. Onnea uudelle elämällesi.

alanavigaatio