Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
22.12.1998
Teksti: Tuire Junnonaho

TITANIK EI UPPOA

Taiteilijayhdistys Arte ry:n ylläpitämä galleria Titanik on vuoden 1998 kuluessa juhlinut 10-vuotista taivaltaan. Mutta kuinka kaikki sai alkunsa?

Olipa kerran joukko taiteilijoita, joiden unelmana oli löytää omalle toiminnalleen monipuolinen, korkeatasoinen keskuspaikka. He haaveilivat valtakunnallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä ynnä uskoivat vankasti niiden kautta pystyttävän vähitellen nostamaan myös kuvataiteen tekemisen yleistä arvostusta.

Vuoden 1988 karkauspäivänä se sitten syntyi Liljan puiston yleiseen käymälään Aurajoen rannalle. Itseironiaa osoitti paitsi gallerian paikan myös sen nimen ja logon valinta: uppoavan laivan messiaaninen figuuri. Gallerian tunnuskuvan auringonlasku sisälsi jo itsessään ironisen Onko mitään tehtävissä? -kysymyksen. Tavoitteet olivat siis alusta alkaen terveen realistisia: ei uskottukaan Titanikista tulevan menestysgalleriaa, vaan lähinnä toimintakeskus, jossa paikallisten nykytaiteilijoiden ideoiden ja ajatusten olisi mahdollista kohdata.

Millaisten kriteereiden kautta gallerian merkitys on ylipäätään arvioitavissa?

On sanottu, että paikallisen kulttuurin pahin vaara on tietynlainen kulttuurinen periferisyys, sisäänpäinkääntynyt itsetyytyväinen katse. Jos taiteen tason kriteerit sanelee hyvin pieni ja sulkeutunut yhteisö, on pystytettävä muurit sen 'puhtauden' säilyttämiseksi. Lopulta kaikki taistelevat keskenään tarkkaan rajatulla, muurien ympäröimällä pelikentällä. Vaarana on tällöin toiminnan tasapäistyminen. Tästä syystä juuri vuorovaikutukseen perustuva liikkeelläolo on ollut yksi Titanikin toiminnan perusperiaatteista.

Useat debyyttinäyttelyt, yhteisesiintymiset ja kansainväliset yhteishankkeet puhuvat omaa kieltään gallerian merkityksestä Turun kuvataiteen kentällä. Toisaalta Titanikin toimintalinjana on alusta alkaen ollut tietynlainen tietoinen linjattomuus: ei ole ollut minkäänlaista tarvetta pitäytyä vain tiettyyn tyyliin tai aihepiiriin. Nykytaiteilijoiden vaihtoehtoiset, omaperäiset lähestymistavat kaikkinensa ovat rikastuttaneet ja raikastaneet sekä paikallista että valtakunnallisen talon taide-elämää.

Niinpä. Titanik on aina rohjennut olla oma irrationaalinen, pieni itsensä. Onnea myös toiselle vuosikymmenelle!

lähde: Marketta Seppälä: " Yksi pieni käymälä"
Arte ry:n julkaisusta "Into ja himo! Titanik 10 vuotta", 1998.

alanavigaatio