Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
3.2.1999
Teksti: Tanja Turtiainen


TAKOVA SYDÄN, HUUTAVA LIHA

Lihan värinä (Carne tremula) on kolmiodraama, jonka geometrinen muoto on monisärmäisempi kuin aluksi huomaakaan. Tarina alkaa Francon aikaisesta Madridista, jossa eräs triangelin hahmoista syntyy liikennelaitoksen bussiin. Prologi tapahtuu "vanhaan" Almodóvar-tyyliin: burleskisti ja mellakoiden. Sitten siirrytäänkin ajassa kaksikymmentä vuotta eteenpäin, jolloin poikuutensa yökerhon toilettiin menettänyt Victor on sopinut treffit rikkaan perheen tyttären kanssa. Elena, hamppuhiuksinen narkomaani, ei kuitenkaan päästä häntä vapaaehtoisesti sisään ja tapahtumaketju päättyykin käsirysyyn, jonka seurauksena paikalle ilmaantuneista poliiseista toinen loukkaantuu ja toinen todistaa Victorin vankilaan. Taas harpataan seitsemän vuotta eteenpäin ja päästään uuteen kerrontatasoon: nyt alkaa varsinainen tarina.

Kuva Diana Vankilasta vapautunut Victor palaa Madridiin saadakseen tietää Elenan naineen rysyssä loukkaantuneen poliisin, Davidin, joka halvaannuttuaan on siirtynyt poliisivoimista pyörätuolikoripallon ammattilaiseksi. Eräänä päivänä Victor sitten ilmestyy siistiytyneen ja aikuiseksi kasvaneen Elenan työpaikalle lastenkotiin, joka kaipaa jatkuvasti vapaaehtoisia työntekijöitä. Davidia ei miellytä tippaakaan tieto siitä, että häntä ampunut kolli työskentelee vaimoparan alaisena, ja hän päättääkin ottaa asiakseen vakoilla Victoria. Pian käykin ilmi, että Victorilla on suhde Claran, Davidin entisen parin, Sanchon, vaimon kanssa. Ja tietysti on myös niin, että itse Davidilla on aikoinaan ollut suhde samaisen naisen kanssa; mistä päästäänkin sitten kysymykseen siitä kuka loppujen lopuksi ampui halvaantumiseen johtaneen luodin kohti Davidia... Ja kaiken yllä kieppuu hullu rakkaus.

Pedro Almodóvar on tähän asti kuvannut elokuvissaan pääasialliseti naisia. Nyt, ensimmäistä kertaa sitten Antonio Banderaksen amerikkaan lähdon, hän nostaa sankareikseen kaksi hyvin erilaista miestä. David ja Victor ovat kuin yö ja päivä jotka kaikkien espanjalaismiesten tapaan kuitenkin hiljenevät jalkapallon edessä; Elenan osa on jäädä miesten väliseksi kaikupohjaksi josta kumpikin imee voimansa. Sanotaan, että espanjalaisen elokuvan rääväsuinen kauhukakara on vihdoin kasvanut aikuiseksi. Vasta nyt hän uskaltaa viitata maansa menneisyyteen ja käsitellä tarinaansa kypsästi. Vanhan, hysteerisen Almodóvarin ystäville Lihan värinä on kuitenkin kesy ja aikuismainen draama, jota vahvat roolisuoritukset ja jouheva kerronta pitävät oivallisesti kasassa. Kiihko ja villit perversiot ovat tällä kertaa siistittyjä päiväunia, jotka on saatettu kaiken kansan nähtäville vain lievästi tuhmassa paketissa. Supliikki on kuitenkin tuttua ja turvallista Almodóvaria, jonka omaperäistä kieltä ja tyyliä on hankala kenenkään matkia.

Alun perin englantilaisen Ruth Rendellin rikosromaaniin perustuva Lihan värinä on yhtä kaukana alkuperäisteoksesta, kuin maastaankin. Tämä ei kuitenkaan liene Rendellille mikään yllätys, sillä esimerkiksi Judgement in stone sai osakseen ranskalaisen tulkinnan. Ja mitäs sitä valittamaan: mikäs on naisen ollessa, kun toinen toistaan maineikkaammat eurooppalaisohjaajat haluavat varioida hänen kertomuksiaan...

Lihan värinä / Carne Tremula
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Javier Bardem (David), Liberto Rabal (Victor), Francesca Negri (Elena), Angela Molina (Clara), Jose Sancho (Sancho).
Kesto: 98 min.