Unikankare - keskustelu navigaatio
Kirjoita keskustelupalstalle
Kirjoitus: (4.3.2002 0:15)
Haluaisin herättää keskustelua elokuviin asetetuista ikärajoista. Perheessämme nuorimmat poikani 8 ja 6v ovat suuria Harry Potterin ystäviä. Olen lukenut lapsille kaikki Harryn kirjat ja he tuntevat tarinan hyvin. Odotimme jännityksellä elokuvan valmistumista ja seurasimme netissä sen menestystä ja katselimme otoksia leffasta. Olin jo kertonut nuorimmaiselle ettei hän luultavasti pääse katsomaan sitä - mutta ostetaan sitten vhs kotiin. Kun elokuva tuli lopulta suomeen ja varasin ennakkoon liput niin ikärajaksi ilmoitettiin vanhempien seurassa 11v!!! Kylläkin se pudotettiin siitä myöhemmin hieman alaspäin, mutta ei vieläkään tarpeeksi.
Olisin halunut antaa pojalleni hienon elämyksen elokuvissa, samaa kun ei voi saavuttaa kotona telkkarin edessä. Soitin suoraan elokuvatarkastamoon ja sain jopa puhua itse henkilön kanssa joka oli ikärajan asettanut. Hän oli sitä mieltä että kysymyksessä on väkivaltainen, lähinnä aikuisille tarkoitettu elokuva. Ihmettelenkin eikö vahemmat tuntevat lapsensa parhaiten? Eikö lapsille/nuorille tarkoitettuja elokuvia saa näyttää lapsille?
(Nyt huomasin että Monsters Inc. on K7 - aivan käsittämätöntä.)
Cristel Kujala


Kirjoitus: RE: ONKO HELSINGISTÄ TULOSSA UUSI JUNTTIKULTTUURIN KEHTO? (3.8.2001 18:25)

Jaa nyt jo puututte tämän 'herra Valpion' käytökseen?! ASIAAAAA!!!! Mutta kukapa muukaan kansaa naurattaisi, ellei jotain noin luonnevikaista monsteria olisi koskaan tänne keskuuteemme saapunutkaan? En missään nimessä puolusta tuota ihmeellisen omituista hörhöä, mutta eipähän monikaan päiväni olisi auringon valoa nähnyt, ellei tuo kummajainen olisi taas pistänyt tuulemaan. hyvä vaan kun jollain vielä pokka pitää....
"Star"


Kirjoitus: (17.5.2001 13:09)

Olen samaa mieltä että Pop-komissio keskittyy liian pinnallisiin asioihin, tai pikemminkin ettei edes niihin pinnallisiinkaan asioihin perehdytä syvemmin. Minusta pop-komissio ei ole "aikuisten jyrki" vaan nimenomaan jyrki. Suloinen Silvia Modig puhuu kuin tietämättömille pikkulapsille, ja takuulla suurin osa katselijoista tietää jo valmiiksi ohjelman käsittelemistä asioista enemmän kuin hän. Tosin kiitos täytyy heittää juontajapari Njassalle, jonka huumorikas artikulointi sekä tv-kasvolle epätyypillinen elävä älykkyys nokkeline oivalluksineen nostavat ohjelman fiiliksen tasoa.
Sanna Maria


Kirjoitus: RE: ONKO HELSINGISTÄ TULOSSA UUSI JUNTTIKULTTUURIN KEHTO? (8.5.2001 14:57)

On virkistävää lukea tällaista paatosta aivan puoliksi vahingossa saitillenne eksyneenä. Ensin ajattelin jatkaa matkaa hieman huvittuneena. Päätin kuitenkin kaiken kinaamisen uhallakin kommentoida artikkeliasi luettelonomaisesti:
1) Tapasi käsitellä Helsinkiä kultturillisena kokonaisuutena on kunnianhimoinen mutta tuhoon tuomittu. Kirjoituksesi mukaan olet muodostanut kuvasi lähinnä Moon TV:n, iltapäivälehtien sekä elokuvan kautta. Kirjoituksesi on sen mukainen. Myös sen sisällöllinen arvo. Tule käymään tai vaikkapa asumaan Helsinkiin niin suomut saattavat pudota silmiltäsi.
2) Wallu Valpion julkinen tyyli on johdonmukaisesti ollut mauton, tyhmä, räävitön sekä julkisuudenkipeä. Kaikki pääkaupunkiseutulaiset ymmärtänevät jutut julmasta ghettolähiömeiningistä liiotelluiksi. Ilmeisesti muualla suomessa ironia on käsitteenä tuntematon. Sama ironiantaju puree Bad Luck Love -elokuvan tyyliteltyyn maailmaan. Kyseessä ei liene suomen ensimmäinen fiktiivinen elokuva.
Herra Valpio lienee vain yksi julkisuuden henkilö monien joukossa vailla sen suurempaa painoarvoa. Toisaalta, voisihan Turun kulttuurielämää sekä älyllistä painoarvoa lähestyä runsaan missiainestarjonnan kautta.
Piikittelevän huumorin sijasta kirjoituksestasi paistaa läpi avoin katkeruus tiettyjä Helsinkiläisiä ilmiöitä kohtaan. Samalla kuvaat Helsinkiä sanoilla "Helsinki on nykyisellään yhtä suurta kirkonkylää, josta naiset ja tulevaisuus lähtivät ja miehet jäivät katkeroitumaan tyhjeneville kylille, kujille ja kaljabaareihin." No miehiä tänne tosiaan tunkee. Muiden muassa mainostamasi Salovaaran Jaakko.
Odota vain sinäkin aikaasi. Kaikki ne nuoret vihaiset miehet tänne ennemmin tai myöhemmin päätyvät ;-)
Seppo Molander


Kirjoitus: Hienot sivut! (2.5.2001 15:09)

Olen entinen turkulainen, tällä hetkellä asun Kiotossa, mutta on aina mukava vierailla sivuillanne ja katsoa, mitä Turun kulttuurissa tapahtuu. Annatte kattavan sekä todentuntuisen kuvan paikkakunnan rikkaasta kulttuurielamasta, ilman hierarkiasäännöstöjä.
Lämmin Kiitos.
Lotta Savolainen


Kirjoitus: Eiku se on jo (19.3.2001 21:57)

Täll o pilvin pimein hesalaisia, ku Pönttövuoren tunneli tuli.
Paljasjalkasii aitoi stadilaisii o niin vähä.
Mut kunnon stadilainen kestää ja välttää kehä III ylittämist.
Niin että Kämmpiä!
pl


Kirjoitus: (13.3.2001 14:50)

Hienoa että kirjoitukseni herättää mielipiteitä. Yksi kuitenkin on varmaa, käytäessä läpi populaarikultuurin keskeisiä innovaatioita ja läpimurtoja Suomessa viime vuosikymmenen aikana, on Helsinki pahasti alakynnessä.
Hiphop keskittyy Tampereelle ja elektroninen musiikki Turkuun ja muihin yliopistopaikkakuntiin, tästä ei päästä mihinkään. DJ-musiikissa ja klubikulttuurissa Helsinki on kvantitatiivisesti tasokas, mutta se kuuluisa "todellinen osaaminen" on vähäisempää, kuvaavaa on että Pepe De Luxen mainossopimus on ainoa aihe josta saadaan edes jotain otsikoita aikaiseksi. Maailman huipulle kuitenkin noustiin turkulaisin ja tamperelaisin voimin, kuten Darude, Bomfunk MC's, JS16 ja Pan Sonic osoittavat.
Helsingissä kaikki kulttuuritoimiminen kasvaa sisäänpäinkääntyneen "valtakunnallisen paikallismedian" välittämänä omaa kokoaan suuremmaksi. Niinpä erittäin kevyillä sisällöllisillä eväillä ja korkeintaan puolittaisella vastaanotolla läpiviety Kulttuurivuosiprojekti runnottiin väkisin "valtakunnalliseksi" puheenaiheeksi iltapäivälehdistössä. Niinpä Sakke Järvenpään kitsch-interiöörit meksikolaisromuineen edustavat Helsingissä sisustamisen suomalaista avantgardea, Stefan Lindforsin ja Ismo Alangon tragikoomisen 90-lukulaisista krapulapieruista puhumattakaan.
Helsingin osaksi muuttuvassa Suomessa näyttäisi jäävän uhoaminen väsyneellä rock-asenteella. Sen machoistiset lad-tähdet (vrt. Wallu, Jasse ja 2000-luvun oma miesbimbo Arto Muna Moon TV:llä) ovat tuntemattomia maakunnissa, mutta silti heistä puhutaan "koko Suomen" supertähtinä Helsingissä. Elokuvissa Helsinki lavastaa lähiöistään yhdysvaltalaisia ghettoja ja kirjoittaessaan rockin paikallishistoriaa Helsinki kuittaa tekeleensä otsikolla "This is USA". Ehkä tämä on ironiaa mutta sen viimeinen myyntipäivä meni jo aikapäiviä sitten.
Uskoisin vallitsevan tilanteen ainakin osittain johtuvan Helsingin asemasta jatkuvan muuttovoiton kaupunkina. Monenlaisista taloudellisista ja teollisista keskittymistä johtuen taas uusien ja uusien Wallujen, Kari Hotakaisten ja Jari Tervojen on saavuttava kaupunkiin elämään reaalitodellisuutta suurempaa "dekadenttia suurkaupunkielämää" jolla ei näyttäisi olevan minkäänlaista sidoskohtaa todellisen arkikokemuksen kanssa. Tästä ja median kultivaatiovaikutuksesta siis Helsingin ylikorostunut urbanismi, joka on toki tutkimuksellisesti kiinnostavaa mutta katutasolla vain huvittavaa maalaisserkkujen uhoamista.
Jari Nikkola


Kirjoitus: RE: ONKO HELSINGISTÄ TULOSSA UUSI JUNTTIKULTTUURIN KEHTO? (9.3.2001 13:44)

No huhhuh, onks tyypil pienoinen alemmuuskompleksi tai jotain? Juttu onkin mitä ilmeisemmin kirjoitettu vain provokatiivisessa merkityksessä, sillä turhanpäiväisemmälle jonninjoutavuudelle ei voi löytyä yhtään järkevää selitystä. Jos löytyy, niin antaa palaa. Että Helsinki määritellään Hartwall-halliksi, Walluksi ja Lähiöelokuviksi. Huh,huh. Ja sitten tämä kaikki on olevinaan niin junttia? Hei haloo! Näyttää juoksevan ne kaks aivosolua kauheeta vauhtia, mutta millon ne viimeks kohtasivatkaaan?
Helsinki on ehkä paljon enempi kuin nuo kaivamalla esiinkaivetut esimerkit. Kirjoituksesta huomaa vain että on pakko vääntää paskaa kun ei parempaakaan keksi. Säälittävää. Helsinki on tuhannet ihmiset, tapahtumat, energiat, kahvilat, bileet, galleriat, konsertit kaikki sikin sokin, sekä että, myös yms. Helsingissä on varaa valita. Se on kaukana junttiudesta. Ns. "fakkiintunuita" yksilöitäkin löytyy, mutta ei tule ikinä olemaan pelkoa niiden enemmistöstä. Toisin kuin jossain pikkupaikkakunnissa, enkä nyt tarkoita tosiaankaan SITÄ Suomen Turkua....
-Onko tullut koskaan mieleen miettiä etukäteen mitä suustaan päästää?-
Elä onnellinen loppuelämä: M
P.s. Voisko se sana "rock" kenties tarkoittaa nykyään muutakin kun kitaran rämpytystä? Mieti esim. "Vittu"-sanan merkitystä nuorisokulttuurissa...


Kirjoitus: (9.3.2001 11:54)

Asia: en tajua miksi siis suomalaiset tekevät elokuvia jostakin kuolleesta laulaja-kuuluisuudesta. eikö kannattaisi ottaa mallia ruotsalaisista ja tanskalaisista ja tehdä esim.dogma-elokuva. kun nyt esim rentunruusu kerää suomessa noin 300 000 katsojaa. kun taas sit ruotsissa esim. fuckin åmål keräsi siellä noin 1 miljoonaa katsojaa.
siis ruotsalaiset elokuvat menestyy ruotsissa tosi hyvin verrattaen suomalaisiin elokuviin suomessa. pitäisi varmaan tehdä sellainen elokuva joka kestää 3 tuntia ja se olis sitä että yksi mies kävelee pöydän ääreen ja rupeaa lukemaan kirjaa ja sitä jatkuu koko 3 tuntia. miksei yhtä hyvin vois ottaa kadulta vastaan tulevan ihmisen ja ruveta siitä tekemään elokuvaa. kohta varmaankin tulee sitten elokuva spedestä ja veskusta.
dogma filmit ovat 100 kertaa parempia kuin suomalaiset filmit. niistä kannattaisi ottaa mallia. tai sitten kannattaa lopettaa elokuvantekeminen jos ei muuta osaa tehdä kuin jostain laulajasta kertovaa elokuvaa.
badding oli niin surkea jo trailerin katsottua et sitä en kyllä katso. dogma dogma dogma dogma!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
BULLOCK@IOBOX.FI


Kirjoitus: RE: ONKO HELSINGISTÄ TULOSSA UUSI JUNTTIKULTTUURIN KEHTO? (6.3.2001 07:55)

Joo... minäkin muistan 70-lukua. Mutta muistoissani junttikulttuurin pääkaupunki on Lahti. "On vaikeaa löytää maasta tyylittömämpää rakennusta kuin Hartwall Areena Pasilassa"... ja kirjoittaja on kuitenkin turkulainen. Muuten ehkä aivan oikean suuntainen kirjoitus karahtaa kauppatorille juuri tässä kappaleessa.
No Wallu on teini jolle viina maittaa ja kuiten teinit joille viina maittaa, kuvittelee hänkin keksineensä koko jutun (ja näyttävänsä paremmalta kännissä). Se että Tampere on hiphopin keskus, on vain pelkkä ylöjärven jatke. Mutta kaikesta huolimatta "rock-asenne" on jotakin niin hienoa, ettei sitä kannata jättää vain helsinkiläisten jutuksi.
REIJO


Kirjoitus: (17.6.2000 6:57) Eli kommentoin Turun Suuren Runoklubin tiimoilta, kun Unikankareen keskustelupalstalla toivottiin uutta verta pakkiin Turun Runoklubeille. Olen meinaan ihan samaa mieltä, että hyvä runoilta on aina sekoitus uutta ja vanhaa, turvallista ja jalat alta vetävää. Vuoden 2000 DBTL:n Runoklubilla uutta lihaa tarjosi tiskiin ensimmäisenä esiintynyt Likainen Tusina, joka runoryhmä muodostuu KAHDENTOISTA runoilijatulokkaan lihasta ja sanasta.

Okei! Laituri-illassa heistä oli paikalla 10 (yksi sairastui ja yksi ryhtyi laulajaksi), mutta JOKATAPAUKSESSA kymmenen uutta runoilijaa illassa tarkoitti että YLI PUOLET illan runoilijoista oli tuoreeseen veriryhmään kuuluvia. Se on aika mukavasti. Lisäksi illan juontaja päästi kuin varkain erään toistaiseksi tuntemattoman runoilijan lauteille kokeilemaan löylyn kuumuutta. KUUMAA OLI! Ja olihan siellä myös Andy Willoughby SUORAAN ENGLANNISTA! Hän oli viime hetken lisäys eikä ehtinyt kaikkiin ohjelmatietoihin. Mukavaa joka tapauksessa että nuoret lahjakkaat sanataiteilijat eivät Turussa enää perusta bändejä vaan haluavat runotähdiksi! En usko että tämmöistä tapahtuu muualla Suomessa, samalla se ymmärtääkseni nostaa paikallisten bändien tasoa, eikö?
Ystävällisin terveisin TAPANI "FUCK" KINNUNEN


Kirjoitus: Varjotaiteiden yötä odotellessa (10.6.2000 20:08)

Viime torstain runoklubi Huntersissa sai ajattelemaan. Kuinka olisinkaan halunnut olla lavalla Mika Terhon ja Teemu Hirvilammin kanssa lukemassa runojani. Kuinka olisin halunnut järkyttää ja ilostuttaa yleisöä niin tekstillä kuin esiintymisellä.
Kenties tämä kirjoitus tavoittaa nyt kulttuurivaikuttajat. Runoilijanaluille enemmän mahdollisuuksia! Ei vain vanhoja (toki loistavia) runoguruja vaan myös uutta punaista hemoglobiinia vanhan valkoisen väliin. Kenties Sammakko tai kulttuuritoimikunnat, ehkä läänintaiteilijat tai muu mesenaatti järjestäisi tuleville, vielä varjoon jääneille runoilijoille iltoja. Kenties Hunters, tai miksei vaikka Gallery, Koulu, Bristol, Imamin keinutuoli tai Old Bank haluaisi saada useamminkin ohjelmaa kuin kerran vuodessa. Runoutta tarjolle!
Taiteiden yön olemattomuus surettaa. Siinä olisi ollut jo loistava tilaisuus. Tuntemattoman runoilijan arki on kuin Unikankareen julkaisemassa Terhon runossa. Tunnistin itseni, kiitos.
Ville Hytönen


Kirjoitus: Turun pop-elämästä, osa N (29.4.2000 22:50)

Parahin Mirva. Asiat eivät aina ole kuten pääkaupunkiseudulla ajatellaan. Kielikuvasi "Tavastian täyttävistä Suomen huipuista" on Helsinki-keskeistä ajattelua tyypillisimmillään. Jos Egotrippi täyttää Tavastian ei tämä välttämättä takaa suosiota maakunnissa. Sama koskee artisteja kuten Sub Urban Tribe tai 5.15. Paja täynnä isä-Merimaan paratiisissa - 50 maksanutta Turussa tai Tampereella. Rumban kansikuvajutuilla ei välttämättä ole mainittavaa tehoa kehä III:n ulkopuolella. Muutenkin Rumban käyttäminen turkulaisen pop-elämän mittarina on toimimaton rinnastus. Rumban pienehkö 16 000 kopion levikki painottuu pääasiassa pääkaupunkiseudulle eikä turkulaisilla alan yrittäjillä luonnollisesti ole intressiä maksaa väärälle alueelle kohdistuvasta markkinoinnista. Nämä markat valuvat käytännössä Turun alueella poikkeuksellisen vahvoille ilmaisjakelulehdille.   Turussa aktiivista pop-toimintaa harrastetaan Piissä, Dynamossa, Bluestockissa, Kårenilla, S-Osiksella ja TVO:lla. Myös Puuteriin ja Marilyniin ovat vakiintuneet livekonsertit. Yksikään näistä ei ole suunniteltu bänditoiminnalle, se on totta, mutta paikallistason poppareille nämä ovat riittäneet jo vuosia esiintymislavan molemmin puolin. 
Eli turkulainen pop-elämä on vilkasta ja omalla tavallaan valtakunnan tasokkainta ja se on vain kuluttajan löydettävä. Apua projektissa antavat Unikankare, Mobile, Aamuset ja Turkulainen. Myös TS ja City kirjoittelevat skenestä aika ajoin.
Jari Nikkola


.....


Kirjoitus: Turun pop-elämä ei ole alamaissa (27.3.2000 1:14)

"Hei te Unikankiat"-keskustelujuttuun viitaten haluaisin esittää (näin jälkijunassakin) suuren ihmetykseni. Mihin "faktaan" kirjoittaja perustaa näkemyksensä turkulaisen pop-elämän huonolaatuisuudesta? 1999 oli kaikilla mittareilla mitattuna turkulaisen populaarimusiikin kaikkien aikojen huippuvuosi - olivat ko. mittarit sitten mitä laatua tahansa. Crash ja 2/3 turkulainen Bomfunk MC's menestyivät erinomaisesti ja pikkubändeistä Stanislaw, Ben's Diapers, Boomhauer, Since November ja Bridget olivat valtakunnallisestikin hyvin esillä. Turkulainen DJ-kulttuuri on sekin valtakunnan ykköstasoa ja Pan Sonicin ja Mr. Velcro Fastenerin takaa on tulossa vielä kovempia nimiä jo vuoden 2000 aikana. DJ:t Marko Laineesta Sasseen ja Jaakko Salovaaraan ovat hekin legendoja omassa sarjassaan. Ihmettelenkin siis mille pohjalle ja minkälaisille argumenteille väite Turku-popin heikkotasoisuudesta perustuu.
Kirjoittaja voisi varmasti vastata huutoonsa tällä palstalla, OK?
Jari Nikkola


Kirjoitus: Hei te Unikankiat (17.2.2000 14:34)

Haluaisin herättää keskustelua musiikista ja muustakin. Aina kysytään miksi Turussa on niin huonoja keikkapaikkoja? No vastaus on se koska ei ole keikalla kävijöitä. Ja miksi ei ole keikalla kävijöitä? No vastaus on seuraava, koska turkulaiset bändit ovat niin huonoja! Mitä tästä päättelyketjusta voimme päätellä! No tietysti sen että uskoa ja tahtoa ei ole Turun musiikkikentässä. Sitä ei ole keikkajärjestäjillä, ei bändeillä, saati sitten kuuntelijoilla. Miten tämäntyyppisen kärrypyörän voi pysäyttää? Mielestäni tämä kysymys itsessään sisältää kaksi poispääsyä. 1. Bändien sietäisi tehdä parempaa musiikkia että ihmiset viitsisi kuunnella ja digata sitä. 2. Kaikkien musiikkitoiminnassa mukava olevien muusikoiden ja musiikinharrastajien sietäisi mennä itseensä ja aktivoida itsensä keikoille useammin. Näistä toiminnoista keikkajärjestäjät saisivat lisäpontta yritystoimintaansa ja siten ehkä keikkapaikkoja, kenties!
Itse uskon Turun mahdollisuuksiin toimia Suomen musiikkikentässä.
Kari Nieminen


Kirjoitus (16.5.1999 20.25)

En ole sarjakuvan ystävä. Silti on pakko mennä aina Unikankareen sarjakuvaosastolle katsomaan Alangon uusin. Pelkistettyä ja tyylikästä. Siis minähän olen jo melkein hulluna siihen ... Vaikket olisi sarjakuvafriikki, luepa muutama strippi Levykauppa-arkea ja huomaat kuinka ilmaisuvoimainen kaksikko sana ja kuva yksinkertaisimmillaankin on! Kun sen osaa.
Virpi Wuori


Kirjoitus: Ultra Bra ja työväenlaulut (19.4.1999 13:38)

Haluaisin hieman protestoida kirjoitusta Ultra Bran ja työväenlaulun suhteesta.
Kirjoittajalta saattoi jäädä huomaamatta analyysissaan se seikka että UB:n suhde agit proppiin on luonteeltaan erittäin ironinen.
Klassisina työväenlaulun perinteenjatkajina heitä ei voine pitää sillä UB:n hilpeästi agiteeraava ote on postmodernien olosuhteiden tuotosta, se perustuu enemmän kollaasiteknisiin muotoseikkoihin ja estetisointiin kuin perinteiseen ideologiseen 'sisältöön' ja sen julkituontiin.
Anni Sinnemäen runot eivät myöskään olisi voineet syntyä 70-luvulla. Sinnemäen tapana on kirjoittaa rivejä jotka samalla kommentoivat omaa olemassaoloaan käsitetaiteesta tutuilla keinoilla. Taistolaisen lauluperinteen aggressiivista yksisilmäisyyttä Sinnemäen (tai muidenkaan UB:laisten) teksteissä ei ole havaittavissa.
Kaiken kaikkiaan UB on hyvin 'espoolainen' yhtye. Sen jäsenet ja taustavoimat ovat pääkaupunkiseudun ylemmän keskiluokan ja ns. rahasukujen jälkeläisiä eikä taistolainen tai työväenluokkainen paatos tälläkään muotoa tulisi kovin luontevana vaihtoehtona kysymykseen - olkoonkin että hullunkurinen tulipunaperhe Melasniemi - Halkola on yhtyeessä edelleen yhdellä nimellä edustettuna...
Taannoisessa Jyrki I&I-ohjelmassa bändi kiistikin sataprosenttisesti vasemmistolaisuutensa. Etsimättäkin on selvää että kaupunki-Suomen nuoret liberaalit löytävät niin halutessaan poliittisen kotinsa joko vihreistä, kokoomuksesta tai kuolonkamppailuaan käyvistä nusuista.
Jari Nikkola


Kirjoitus Hyvää Uutta Vuotta kaikille! (7.1.1999 6:02)

Haluaisin herättää intoa ja kiinnostusta aiheesta: Miten runoilijat ja sarjakuvantekijät voisivat yhdistää tehokkaammin voimiaan? Olisiko mahdollista rakentaa jonkinlainen kirjoittaja/piirtäjä - verkosto, joka toimisi mm. Unikankareen-piirissä ja tuottaisi sinne juttuja. Tällä tavoin varmaan lisääntyisi myös kiinnostus näistä sivuista ja valikoima vieläkin laajemmaksi. Hyvä se on nytkin. Siis: kirjoittajat/piirtäjät/säveltäjät yms. puhaltamaan toimintaa. Kulttuurivuosi 2000 lähestyy.
Ja tämäkin vuosi on kulttuurin.
Juha Larikka / Helsinki


Kirjoita keskustelupalstalle