Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
30.3.1999
Kari Tanskanen


LISÄÄNNY.EXE a
Novelli, 1998

4

Töihin. Mitätön iltalisä tosin alkaa juosta vasta kello 22.00, joten turha pitää äärimmäistä hoppua.
Lasista valmistettu 13 matkustajalle mitoitettu hissi laskeutui aulakerrokseen iloisesti kilkahtaen. Tyhjänä. Astuin rohkeasti Punaisen Pyramidin pikahissiin #34 ja ajaa hurautin 12. kerrokseen.
Ulostauduin hissista ja suuntasin kulkuni huonetta A454 kohti. Matkalla vilkuilin uteliaana androidina ympärilleni. Väkeä näytti olevan tänään paikalla tavanomaisen runsaasti etsimässä lohtua arjen iloisuuteen tai juhlan tylsyyteen.
Sellaista on tänäinen kuullinen elämänmeno. Toiset juhlivat, ja toinen paiskii töitä. Hetkinen...
Tuokin äsken kohtaamani parivaljakko, joka oli menossa RavintolaMaailman suuntaan, näytti olevan yhtäaikaisesti hilpeä ja omatuhon partaalla. Kumma kyllä, jotain tuttua toisessa oli, varsinkin maskuliinisessa artificus machinicus -lajin edustajassa.
Mutta nimeä ei matriisini hänelle suostu löytämään. Pitänee ajaa historiafraktaalien pakkausohjelma uudestaan, kunhan ehdin takaisin asunnolleni. Tai voisihan sen ajaa nyt tausta-ajona...
Kello oli kahta sekuntia vaille 22.12, kun astuin huoneeseen A454. Tavanomainen yleensä majoitustilana käytettävä hyttimäinen kortteeri vakiosisustuksineen, mitä joku sviitiksikin kutsuu. Hah!
Arkkitehdin tylsimys, joka tämän oli piirtää tuhrustanut, oli ilmiselvästi noudattanut suunnitteludirektiivejä ilman pienintäkään piristävää, radikalismiin viittavaa vivahdetta. Niinpä niin...
Radikalismi. Siihen minä onneton, huono-onninen ja hyväuskoinen olento retkahdin, ja siksi olen täällä Kuussa korjaamassa edessäni nököttävää viestinkonsolia tai mitä siitä on jäljellä.
Katsotaanpa, sanoo riehakas ERLON-setänne.
Ulkoisesti konsoli vaikutti aivan siistiltä eli mitään fyysisiä korjaustoimia ei tarvinnut tehdä. Kytkin konsolin kokeeksi käyntiin: ei tapahtunut mitään. Seuraavaksi? Jeps, tarkistetaanpa konsolin matriisi, sen kaikkein pyhin. Ei kai sentään...
Kyllä.
OHO! Koordinaatit jääneet tyystin alustautumatta, syötevektori täysin juntturassa!
Kukahan idiootti tätä on käyttänyt ja saanut aikaan tällaista tuhoa?
Ehkäpä...ei...kyllä sittenkin. Varmuuskopio-osioon oli jäänyt jokunen hitunen dataa: kopioidaan se varmuuden vuoksi omaan matriisiini. Noin!
Onko se kokonainen ohjelmatiedosto, koska se on kooltaan peräti 5680 gigatavua ja vieläpä pakattuna .zip -tiedostona?
Täytynee olla. Puretaanpa se ja tutkitaan sitä lähemmin kotona. Samalla voin nauttia aromikkaaasta UUSIMAA-viskistä ja kuunnella ALKUSYNTY-neosinfoniaorkesterin viimeisintä virtuaalihologrammilevytettä, jota on kovasti kehuttu. On mahtavaa antautua musiikin vietäväksi...
Kello näytti vasta 22.34. Huomenna olisi ohjelmassa monenmoista puuhaa. Mutta uskoisin ehtiväni selvittää tuon jättitiedoston ja kenties tämän vuorokauden aikana.
Takaisin konsolin kimppuun. Kyllä tämä tästä...
Käynnistin koordinaattien korjaussovelluksen, puhdasta rutiinia kopioida käyttökuntoiset vinksahtaneiden tilalle ja poistaa vioittunut roska matriisini kuonakoppaan. Syötevektori oli kinkkisempi tapaus, siihen oli tarrautunut osa ulostulovektorin parametreistä ja ne piti attribuutata pelkästään 'arkisto'luokkaan kuuluviksi. Tein työtä rakkaan matriisini käskemänä - kuten aina. Lopuksi konsolin rinnakkaislaskentaa suorittava apuprosessori piti vaihtaa uuteen ja kiinnittää se elementtiin eli konsolin työnjako-ohjelma piti päivittää uuteen D@-Artificus machinicus -versioon.
Helppoa kun se osaa.
Datahuoltajana olen lyömätön monitaituri...Maa...RAYMOM...
RAYMOM!


SISÄLLYSLUETTELO
I osa | II osa | III osa | IV osa | V osa | VI osa | VII osa | VIII osa | IX osa | X osa

alanavigaatio