Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
4.5.1999
Kari Tanskanen


LISÄÄNNY.EXE a
Novelli, 1998

9

ERLON ja RAYMOM astuivat huoneeseen A454. Huone oli siistitty ERLONIN viime käynnin jälkeen ja oli valmis toimimaan majoitustilana, työtilana, viestikeskuksena, lisääntymiseriönä...
Huoneen digitaalikellon näytössä loistivat numerot 23:35. Vaaleihin oli aikaa alle puoli tuntia, ja RAYMOM tiesi olevansa voittajien leirissä. Ylimielisesti hymyillen hän kääntyi ERLONIN puoleen ja viittasi kädellään viestinkonsoliin päin.
"Tuosha she on, kuten varmashti näet. Käy kimppuun, data-huoltajishta vittumaishin ja vihoviimeishin!"
ERLON oli ymmällään. EIKÖ RAYMOM todellakaan huomannut konsolia jo korjatuksi? Miten se on mahdollista?
Mitä ihmettä tuo kusipäiden kruunaamaton kuningas - ja suokaa anteeksi muut kusipäät - on nauttinut? Kysymyksiä kerääntyi ERLONIN matriisiin kuin pölyä marsilaisen marmorisen k'jhuoin pintaan.
"No, mitä vielä haaveilet vai onko ammattitaitoshi niin ruoshtunut, ettet pyshty korjaamaan alkeellishta konsholia?"
ERLONIN ihmetyksestä olisi voinut rakentaa kuusikerroksisen betonikerrostalon. Androidin pokerinaama ei kuitenkaan luhistunut hauraan korttitalon tapaan - mitättömästä ilmavirtauksesta. ERLONIN vakaa matriisi toimi ja käynnisti kotipalvelimellaan vielä testaamattoman etäsovelluksen.
Sovelluksen, jota ERLON oli jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan käytännössä. Teoriassa LAMAUTA.EXE:n pitäisi toimia, olihan koodia hiottu yli 2 standardivuotta. Nyt ei olisi mitään menetettävää...koston hetki olisi koittava...
RAYMOM oli istuutunut ja vaikutti hyvin väsyneeltä. Hänen silmissään välähteli sammuvan matriisin viimeisiä tajunnanpilkahduksia. Puhemoodi oli jo kaatunut. Seuraavaksi...
LAMAUTA.EXE aktivoitui. ERLON hihkaisi riemusta. Se toimi! Hän pystyisi ottamaan RAYMOMIN matriisin etäkäyttöön ja hallitsemaan vihollisensa kaikkia toimia.
ERLON käännähti konsolin äärestä. RAYMOM lojui tuolilla tajuttomuuden rajamailla. ERLON oli edelleen ymmällään RAYMOMIN nauttiman Juovutteen laadusta. RavintolaMaailman juottoloista ei saanut mitään laittomia pullotteita. LAMAUTA.EXE ei sekään voi...vai voisiko epäortodoksinen softa saattaa haltuunotettavan matriisin tajuttomuutta hipovaan tilaan?
ERLON astui RAYMOMIN eteen. Tajuton paskiainen...
Kaksi matriisia oli sulautunut yhdeksi.
ERLON oli RAYMOM ja RAYMOM oli ERLON. Vision käänteentekevyys haltioitti ERLON-RAYMOMIN, kun hän äkkiä oivalsi mitä pystyisi tekemään. Jotain sellaista mitä yksikään neutriandroidi ei koskaan ollut pystynyt tekemään. Tähän saakka.
Kello oli 23.58.
RAYMOMIN matriisi oli täyttänyt 242 standardivuotta.

VIPOF ja JILOIM astelivat käsikynkkää hitaasti kohti HuoneenVuokrausPalvelua.
He halusivat vuokrata huoneen perinteisin menoin, aivan kuten rakastavaiset olivat ammoin Maassakin tehneet halutessaan mennä uhraamaan Neo-Eroksen alttarille Valtatienvarren nuhruisimmassa Motellissa.
Vastaanottovirkailija otti täytetyt kirjautumislomakkeet, tallensi ne matriisiinsa ja ojensi huoneen avaimen JILOIMILLE.
"Toivotan oikein nautinnollista leikkaussessiota teille kummallekin ja tervetuloa Meille uudestaan."
Kello lähestyi puoltayötä, ja VIPOF vähät välitti enää tulevasta vaalitappiosta. GL oli kuin olikin munannut mahdollisuutensa, ja hän tiesi oman asemansa olevan vaakalaudalla. Olisi aika etsiä uusia töitä.
Sitä ennen on kuitenkin edessä naimisiinmeno ja kaikki siihen liittyvä ihanuus...
"Kulta, mikä se huoneen numero olikaan?"
"Katsotaanpas. 12. kerros ja huone A454. Vastaanoton virkailija-androidi ainakin muisti mainostaa, että se on koko Talon hienoimpia sviittejä. Toivotaan, rakkaani, ettei lipevä palkollinen suotta kehunut."
"No, parasta, että saadaan olla kahdestaan."
He saapuivat huoneen A454 eteen. JILOIM tarttui VIPOFIIN ja nosti tämän rakastavaan syliinsä.
He vaihtoivat pikaisen, hellyyttä henkivän katseen. Aika pysähtyi. Oli vain tämä hetki ja paikka.
Ovi avautui. JILOIM astui VIPOF sylissään sisään.


SISÄLLYSLUETTELO
I osa | II osa | III osa | IV osa | V osa | VI osa | VII osa | VIII osa | IX osa | X osa

alanavigaatio