Unikankare - kirjallisuus navigaatio
25.10.1999
Osa III

Kahden tunnin reipas kävely takana; Lars tunsi virkistyneensä sekä henkisesti että fyysisesti istuessaan olohuoneen sohvalla. Hänen edessään nökötti mikroaaltouunissa lämmitetty lasagneannos. Ruokansa tasosta Lars harvoin tinki, tänäisenä vapaapäivänä hän salli sen itselleen.
Lars otti haarukan ja iski sen höyryävään mössöön: häntä alkoi kuvottaa. Hän tempautui ylös sohvalta, äkkinäinen liike tarttui lautaseen, joka näennäisravitsevine sisältöineen läsähti valkoiselle karvalankamatolle.
VOI HELVETTI! TÄMÄKIN VIELÄ! ENKÖ OSAA ENÄÄ TEHDÄ MITÄÄN! TULEEKO MEISTÄ VALTION VIRKAMIEHISTÄ LOPULTA YLIKYPSIÄ PAKASTEVIHANNEKSIA!
Lars lysähti polvilleen, kaatui ja sotki itsensä lasagneen. Pastaherkku tarttui hänen housuihinsa ja paitaansa. Mies alkoi nyyhkyttää hillittyyn ääneen. Pesukonekin oli epäkunnossa, taas tuli lisää nyrkkipyykkiä.
Pätevä lisäsyy kiirehtää koneen korjausta, täytynee soittaa huoltoliikkeeseen vielä tänään.
Lars nousi ylös ja laahusti kylpyhuoneeseen. Hän riisui vaatteensa ja asetti ne täyteyttään pursuavaan harmaaseen pyykkikoriin. Kylmän lasagnen herkullinen tuoksu leijui nyt täälläkin, se tarttui Larsia nenästä. Pyromaanirukkaa nälätti, hän ei ollut syönyt tänään mitään, ja päivä oli jo liki puolessa.
Alaston mies käveli keittiöön.
Sauna! Se helpottaisi oloa kummasti. Mutta asiassa oli vain yksi mutta: sauna oli palanut kivijalkaan. Ellei sitten…

"Light My Fire" kajahti kaiuttimista.
KOVAA.
Äänen voimakkuus huumasi Larsin, se vei hänet mukanaan audio-matkalle, kohti manian kiehtovaa porttia. Musiikki toimi löylyn tavoin ja lämmitti Larsin riutunutta olemusta. Hän kuvitteli tanssivansa Jim Morrisonin kanssa.

FIRE, FIRE, FIRE, FIRE, FIRE: LIGHT MY FIRE…

Kappale päättyi, Lars huohotti kuin kolmannen vuosikurssin kadetti upseerikoulun sulkeisharjoitusten jälkeen.
Muistot valtasivat pyromaanin. Hänestä olisi saattanut tulla ties vaikka kenraali, mutta ne perkeleen psykologiset testit olivat luokitelleet hänet mahdollisesti patologiseksi tapaukseksi. Upseerin ura oli saanut jäädä.
Kyynel vierähti Larsin poskelle.
Minusta olisi tullut hieno upseeri.
Vielä minä niille näytän, kunhan ensin olen saunonut ja rentoutunut - uudessa saunassani!
Lars Florin avasi uuden saunansa oven ja astui sisään muistaen sulkea keittiön oven takanaan.
Hänen uusi saunansa oli uusnerokas viritelmä, mielipuolisen improvisaation triumfi. Keittiön pöydälle Lars oli nostanut lipaston ja sen päälle lempinojatuolinsa - lauteet olivat käyttövalmiit. Lipaston päällä nojatuolin vasemmalla puolella jökötti täydellinen löylynheittovarustus, sinkkiämpäri ja kauha. Nojatuolin toiselle puolelle harras kylpyaddikti oli asemoinut muun tarvittavan arsenaalin: muoviämpärin, pesusienen, harjan ja peseytymisessä tarvittavat erilaiset kemikaalit.
Hän ei ollut unohtanut kampaakaan!
Kiuas, josta Lars oli erityisen ylpeä, koostui lieden uuniin ladotuista seitsemästä keskimäärin kilon painoisesta kivestä, enempää uuniin ei olisi mahtunut.
Uunin lämpötilaa pystyy säätelemään portaattomasti, näin kylpijä voi nauttia erityyppisistä löylynheitosta syntyvistä ihoa ja mieltä kiihottavista sihahdusäänistä. Lars hymyili nokkelalle ajatukselleen, minustahan olisi pitänyt tulla mainosmies tai "ties mikä kopuraitteiri". Pyromaanin hymy vaihtui räkäiseksi hörötykseksi.
Lars vilkaisi uunin lämpötilaa: 300 astetta. Täyslatinki, kohta olisi aika heittää neitsytlöylyt… hei, mutta juomapuoli pitää vielä tarkistaa.
Hän avasi jääkaapin, olutta oli riittämiin. Viskiä nautitaan vasta lämpiön eli olohuoneen puolella. Saunamakkarat olivat valmiina mikroaaltouunissa, sinappi OK, hyvältä näyttää.
Uuden saunan valaistus oli niin ikään tarkkaan harkittu sisustustekninen innovaatio. Lars oli peittänyt keittiön suuren ikkunan mustalla muovisäkillä. Uudessa yhdistetyssä saunapesuhuoneessa oli lähes pilkkopimeää, hartaan aavemaista tunnelmaa lisäsi sinivalkoisen kynttilän liekin leppoisa lepatus. Kynttilä oli turvallisuussyistä asetettu ikkunalaudalle, sivuun löylynheittoradalta. Ihan pimeää Lars inhosi.
Peseytyminenkin sujuu liki pimeässä oivallisesti, vettä saa ihanasta yksiotehanasta rajattomasti ja likavedet voi kätevästi kaataa tiskialtaaseen.
Kylläpä olinkin kekseliäs.
Lars purskahti nauruun.
Tästä tulee helvetin hauskaa!

Viimeinen vilkaisu ympärille, kaikki näytti olevan kunnossa.
Uuni hehkui lupaavasti.
Lars Florin nousi lauteille - upottavaan nojatuoliinsa.
Oli aika nauttia vapaapäivästä ja rentoutua. Lars otti vastan virkaa toimittavan kaktuksen oikeaan käteensä ja vedenheittokauhan vasempaan käteensä.
Vesi lensi komeassa kaaressa uuniin, kivet kihahtivat, keittiö täyttyi vesihöyrystä.
Lars alkoi vastoa. Kaktus pisteli hiukan aluksi. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.

Heitäpä Lars lisää löylyä, ettei rupea paleltamaan: nyt on aika nauttia elämästä ja löylystä kaikin aistein.

Lars Florin saapui työpaikalleen. Kello oli 7:05. Selkää kivisti hiukan.
Pöydällä oli ylikomisarion jättämä työmääräys.

KULOKUJA 12, EDELLISYÖNÄ PALANEEN SAUNARAKENNUKSEN OMISTAJAN KUULEMINEN, MAHDOLLINEN TUHOPOLTTO, TEKNINEN RAPORTTI NOUDETTAVA TEKNIIKASTA, PALAVERI KELLO 11:30.

-3-

TAKAISIN TANSKANEN -SIVUJEN ALKUUN

Alanavigaatio