Unikankare - kulttuurimedia navigaatio
19.12.2006
Kari Tanskanen: PAKKOHAN SEN ON SOPIA
Novelli, 2005


- Kahdeksan sentin tuhannesosaa! Multisegmentaalinen tulosromahdus! Ei saa pitää kutiaan!
GEK:n Kontrolleri kohautti jykeväluisia olkapäitään, kurtisti tummaksi värjättyjä kulmakarvojaan ja riisui vihreän pikkutakkinsa. Näyttö pimeni päivittyäkseen sekuntia myöhemmin ja jatkaakseen punahehkuista ilkkuaan: 0,008 c.
Taloustieteen tohtori jysäytti hennon nyrkkinsä kuvaruudun keskelle ja alkoi nauraa - hillitysti ääneen. Kului puoli minuuttia. Vain korvissa suhisi. Verenpainetautia? Ei tietääkseni todettu.
PLIMP!
Kuvaruudulla vilkkui Hallinnoijan tikkukirjaimin signeerattu komento saapua 52,12 minuutin kuluttua konsernin kuukausiraportin viimeistelypalaveriin. Kautta oppikirjamaisen, visvaisen debet-kirjauksen, minähän en mene…
- Assistentti, olisi hiukka hommia. Tarkista päivitetyt detaljit virtuaalipalvelin deltalta. Aikaa sulla on alle tunti. Toimi siis täsmällisen rivakasti!

o o o o o o o o o o

Silmälasipäinen Tina Lundell astui rappukäytävästä kadulle. Vaistomaisesti hän vilkaisi taakseen, kukaan ei tuijottanut häntä. Eikä olisi syytäkään. Kaiketi.
Reppu selkään ja pyörän satulaan. Esikaupungissa oli näppärintä liikkua sykkelillä. 37-vuotiaan on syytä pitää huolta kunnostaan. Alati.
Kukaan ei tuijottanut. Tina pysähtyi risteyksessä ja päästi jalankulkijan editseen. Hän kääntyi oikealle, kiihdytti ylämäkeen ja tunsi - katseen selässään. Seurasiko joku? En minä ole tehnyt mitään paitsi jättänyt eilen ensimmäisen kerran ostamatta kevytmaitoa. Purkki ei vain tahtonut tarttua käteen.
- Hei, odottakaa!
Tina painoi ohjaustangon oikeanpuoleista kahvaa, levyjarrut kirskahtivat. Ajokki pysähtyi nytkähtäen kevyen liikenteen keskikaistalle. Onneksi kukaan ei peesannut. Tinan kotivakuutus ei ollut voimassa. Säästäväisyyttä vai laiskuutta, siitä Tina ei osannut sanoa mitään varmaa.
Jos se on vakuutusasiamies, niin minä…
- Hei, odottakaa nyt!
Tina tähysti eteen, taakse ja sivuilleen. Ihmisiä virtasi alkuiltapäivän ruuhkassa eri suuntiin.
Mutta mistä huuto kajahti?
Hoikka, siististi pukeutunut mies tarttui Tinaa käsivarresta. Nainen käänsi päänsä. Ei tunnistanut miestä.
- Kuka te olette? Ja miksi käskette odottamaan? Ei minulla ole aikaa tällaiseen. Sanokaa asianne, jos…
- Hyvä on, hyvä on. Minulla on teille täsmälleen yksi kysymys. Miksi jätitte eilen kello 10:23,11 ostamatta litran purkin kevytmaitoa GEK:n vähittäismyyntiliikkeestä numero 33? Sen ja vain sen haluan tietää.
Tina tuijotti miestä epäuskoisena suoraan silmiin. Oliko hän kuullut oikein? Miksi joku haluaa kysyä moista? Onko se jokin pervo, joka kyttää naisia ja tekee outoja kysymyksiä saadakseen jonkinlaista tyydytystä…mihin tänäinen yhteiskunta oikein on vajonnut?
- Miksi? Miksi te sellaista haluatte tietää? Treffeille pääsemiseksi ette varmaan ihan tuollaista kysy.
- Minä en käy treffeillä.
Tina väläytti hymyn, joka yleensä säväytti miestä kuin miestä. Eikä edes pöllömmän näköinen…
- Ette käy treffeillä? Miksette?
Miehen katse hautautui asfalttiin. Tästä pomo ei tykkää, ei ikinä. Enkä minäkään…
Assistentti venytti leukansa hymyn tapaiseen.
- Minulla ei ole aikaa, työ vie käytännössä kaiken aikani. Itse asiassa minulla on erittäin kova kiire, joten olkaa ystävällinen ja vastatkaa kysymykseeni tai muuten…
-…tai muuten mitä? Kaivatte aseen esiin ja ammutte minut hengiltä keskellä puolipilvistä iltapäivää melkein kaiken kansan nähden, vai mitä?
Assistentti jähmettyi toviksi, vilkaisi pikaisesti sivuilleen ja katsoi alastonta naista silmiin. Sääli, noin nätit…
Sitten hän otti äänenvaimentimella varustetun käsiaseen esiin sinisen puvuntakkinsa povitaskusta ja ampui naisen hengiltä.
- Pomo, antamasi kiireellinen tehtävä hoidettu - järkähtämättömästi!

o o o o o o o o o o o

- Valmis?
Kontrolleri nyökkäsi ja näpäytti plasmanäyttöä. Kuvaruutu täyttyi erivärisistä numeroista. GEK:n tulosraportti muovautui sotkuisesta pikselispagetista kristallinkirkkaasti hohtavaksi kerrosteiseksi lukulasagneksi, kun Kontrolleri muunsi luvut graafisesti edustavaan selkokieliseen asuun.
Tätä hän rakasti, tätä varten hänet oli neljä ja puoli vuotta sitten rekrytoitu kilpailevan yksityisen yrityksen palveluksesta.
- Mitä tämä kevytmaidon tuottoprosentin notkahdus tarkoittaa? Onko tämä selvitetty?
Hallinnoijan ilme synkkeni lisää, kun hän näpäytti graafin numeraaliseen muotoon.
- 0,008 senttiä! Tällaiseen meillä ei ole varaa, muutenkin olemme koko ajan konkurssiuhan alla! Onko tähän selkokielistä selitystä?
Kontrolleri nielaisi. Hallinnoija ei ollut koskaan aiemmin kuulostanut yhtä uhkaavalta. Joviaalisuus, jota Hallinnoija oli tavannut häntä kohtaan osoittanut, oli kaikonnut. Ikiajaksi? Ei kai nyt sentään…
Kontrolleri nielaisi uudestaan. Huoneessa olisi kuullut kissan vaiennetunkin latkaisun maitotassista. Pakko yrittää…
- Arvostettu Hallinnoija, kyseinen naurettava notkahdus on selvitetty viimekautisia vyörytyspohjia myöten. Ensi kuussa luvut ovat jo paljon, paljon paremmat. Olen varmistanut sen henkilökohtaisesti, ja assistenttini on toteuttanut tarvittavat oikaisutoimet tehokkaasti ja asianmukaisin sisäisin eliminaatioin. Enkä jaksa uskoa, että muillakaan jaksotuksilla päästäisiin tarkempiin…
- …parahin Kontrolleri, et kai vain ole mennyt tekemään jotain laitonta lukujen korjaamiseksi?
Kontrolleri katsoi 98-vuotiasta Hallinnoijaa silmiin ja puisti kiivaasti päätään. Ilmastointilaite hyrisi Mozartin 38. sinfoniaa, Hallinnoijan suosikkia.
- Herra Hallinnoija, minä en ole koskaan tehnyt mitään lainvastaista. Ettekä saa koskaan ajatella, että voisin edes kyetä vaarantamaan omaa saati teidän asemaanne millään tavoin. Olen valmis kaikkiin tarvittaviin…
- …hyvä! Uskotaan, uskotaan! Kunhan vähän…ja summa summarum: oivallista raportointidataa kaikin muin puolin, kuten aina. Pidä loppupäivä vapaata. Vedä nupponen turvoksiin tai ihan mitä vain. Itse sulattelen lukuja vielä tovin, ja liukenen sitten pajalta, autobordellin kautta kotiin…heh…ennen kuin unohdan: erä virtuaalisnookeria huomenna kello 17:08? - Sopii. Hauskaa raporttipäivän jatkoa.

o o o o o o o o o o

Kontrolleri astui ulos heinäkuiseen iltapäivään. Häntä miltei nauratti. Raportin esittely oli mennyt paremmin kuin olisi voinut kuvitellakaan. Paremmin kuin koskaan, huolimatta kaikkien aikojen ensimmäisestä tulosnotkahduksesta. Nollilla oli käyty, muttei koskaan kesäkuussa pakkasella. Mikä kevytmaitopurkin värisävyssä niin paljon populaatiota saattaa viiksettää…
Hän seisahtui. Kadun toisella puolella hohti valkoinen GEK-kyltti.
Ja homeiset kutunjuustot: minä menen itse ottamaan siitä selvää!
Kontrolleri avasi marketin keltaiseksi maalatun puisen ulko-oven ja astui sisään. Säntillisesti jär-jestetyt tavararivit saivat talousmiehen sydämen läpättämään: mikä järjestyksen ihanaisuus, tiliristikkomainen debit/credit - analogia. Musta pallo keskelle, virhe, seitsemän! Jäi kätöseen…nyt se taatusti…
Muita asiakkaita ei osunut Kontrollerin vihreisiin silmiin. Henkilökuntaa ei liikkeessä tarvittu, ei enää vuoden takaisen viimeisimmän rationalisoinnin jälkeen. Ja siitä Hallinnoija oli lähettänyt hänelle oikein kauniin muotovalion kuvaviestikiitoksen, toimintokohtainen katetuottoprosentti oli kipaissut 0,12 prosenttia yläviistoon! Missä simpurassa maitotuotteet ovat?
Hän tähyili ympärilleen…tuolla perällä. Oisko? Jippii! Hän oli pistää juoksuksi. Rauhoitu, tai törmäät toiseen asiakkaaseen. Mustien 45-numeroisten nahkakenkien pohjat jättivät punaruskeaan muovilattiaan rumat jäljet, kun leskimies äkisti pysähtyi maitotuotehyllyn eteen.
Kvartaaligurun likinäköinen katse vilisti purkkirivistöjä; jogurtit, viilit, piimät… missä himskatissa kevytmaito on?
Samassa Kontrollerin viestin piippasi. Mies vilkuili vimmaisesti oikealle, vasemmalle, ylös, alas…eihän täällä ole…
Viestin piippasi uudestaan. Kuka juupeli…
- Onko Samuel Lundell? Täällä ylikomisario Hans Ragnar Stein Keskustan Yksityiseltä Poliisi-asemalta. Onko teillä pari minuuttia aikaa?
- Minä olen, mitä on…
- Pikku detalji, herra Lundell. Ihan rutiinimuodollisuus. Ei vaadi mittavaa aikauhrausta. Lähdin vain varmistamaan: sopiiko teille, että toimitamme ekshibitionistityttärenne maalliset jäännökset hautaustoimistoon vaaleansinisessä kartonkipakkauksessa?
Kalju, pitkänhuiskea Kontrolleri niiskautti ja kohautti olkapäitään. Kyynel irtosi. Kaikkea ne…
- Pakkohan sen on sopia.
alanavigaatio