Clint Eastwoodin näyttelijäuran viimeiseksi tiedetty teos Gran Torino (2008) saattaa konkarin uran hienoon päätökseen. Eastwoodin itsensä myös ohjaama rasismin ja väkivallan vastainen elokuva on tarkkanäköinen psykologinen trilleridraama. 78-vuotias Eastwood tekee rasistisesta, konservatiivisesta vanhasta jäärästä mieleenpainuvan henkilökuvan ja roolityössään leikittelee myös 50-vuotisen uransa maneereilla ja kliseillä. Elokuvan käsikirjoittaja Schenk taas on saanut elämänsä onnenpotkun saadessaan ensimmäisen pitkän elokuvakäsikirjoituksensa ohjaajaksi tämän elokuvamaailman tunnetuimpiin kuuluvan nimen.

Walt Kowalski (Eastwood) on jäänyt leskeksi ja hautajaisissa nähdään hänen vieraantumisensa lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. Entisenä Fordin autotyöläisenä on kova paikka, kun poika myy japanilaisia autoja, pojantyttärellä naparengas vilkkuu ja hänelle, vanhalle vaarille vihjaillaan paikkaa vanhainkodissa.

Kaiken kukkuraksi naapuritaloon muuttaa mitä lie "keltanaamoja", ikään kuin Waltin asuinalueella ei etnisiä ryhmiä tarpeeksi olisi. Nuori, märkäkorva pappikin haluaisi keskustella Waltin kanssa eikä antaisi hänen rauhassa istua koiransa kanssa verannalla juomassa olutta. Eikä siinä vielä kaikki. Katujengiin pääsyä havitteleva pelokas naapurinpoika Thao (Bee Wang) puoliksi pakotetaan varastamaan Waltin silmäterä, vuoden 1972 Gran Torino. Kun jengin välinen kahakka vielä sattuu lipsahtamaan Waltin nurmikon puolelle, Waltista kuoriutuu esiin todellinen Dirty Harry. Thaon ja hänen perheensä silmissä sankariksi muuttuva Walt saa uusia ystäviä ja tutustuu uudenlaiseen maailmaan. Hmong-kansan edustajina Thaon perhe opettaa uudenlaista kulttuuria ja suhtautumista elämään. Pian naapuriperheestä on muodostunut Waltille läheisempi kuin oma jälkipolvi. Erilaisten etnisten jengien välienselvittely asuinalueella on kuitenkin kovaa ja Walt painuu yhä syvemmälle maailmaan, jossa hänen on otettava ja pidettävä puolia. Lopun suuri välienselvitys saa yllättävän ja syväluotaavan lopun.

Clint Eastwoodin Cran Torino jaksaa melkein kaksituntisen kestonsa aikana yllättää useasti. Juuri kun on arvaamassa mille raiteille elokuva on kaartumassa, lähdetäänkin toiseen suuntaan. Rasistisen herjanheittäjän muutos inhimilliseksi auttajaksi ja turvaksi etnistä alkuperää olevalle perheelle on yllättävä, muttei epäuskottava. Clintin murinoissa ja rakkikoiramaisessa räksytyksessä on huumoria mukana, mutta överiksi ei lipsuta kuin harkitusti. Elokuvan pääosan esittäjäksi on hyvin vaikea kuvitella muuta kuin itseironista Eastwoodia. Myös tietynlainen kannanotto väkivaltaan ja sitä ihannoivaan viihteeseen on selkeästi nähtävissä. Elokuvan yhtenä teemana on toisaalta ripittäytyminen. Eastwoodin oma ripittäytyminen tämän elokuvan kautta on myös havaittavissa.

Gran Torino ei ole aiheeltaan mediaseksikäs, mutta Clint Eastwoodin nimi vetää katsojia puoleensa kuin kärpäsiä. Tämä USA:ssa katsotuimpiin elokuviin tällä hetkellä lukeutuva elokuva tekee salakavalasti hyvää työtä suvaitsevaisuuden ja inhimillisyyden puolesta. Toivottavasti ja varmasti näin myös Suomessa.

MARI LINDQVIST

KINOPALATSI