Unikankare - kulttuurimedia navigaatio

PATERSON
Ohjaus: Jim Jarmusch


Rooleissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani.
Kesto 118 min.
© 2016 Amazon Studios, Animal Kingdom, Inkjet Productions, K5 Film, Le Pacte.

PPPPP

BUSSIKUSKIN RUNOLLINEN ARKI

el_paterson1 (38K)Jim Jarmusch ilahduttaa uutukaisellaan. Paterson (2016) tuo mieleen ohjaajan Loputon loma (Permanent Vacation, 1980)-esikoisen, jossa näennäisesti ei tapahtunut paljon mitään. Hidastempoisuus, arjen rutiinit, hyväntahtoinen, toteava katse henkilöihin; kaikki saa toivomaan, että elokuvan ajaton, menneeseen tähyävä maailma tempaisisi sisäänsä ja niinhän se lopulta tekeekin. Patersonin jälkeen on vaikea katsoa kukkia, kuppikakkuja, busseja, niiden kuskeja ja matkustajia enää välinpitämättömästi, näkemättä. Jarmuschin Paterson tekee arjesta ja rutiineista runoutta, kuten tekee myös sen päähenkilö; runoileva bussikuski.

el_paterson1 (38K)Patersonin kaupungissa New Jerseyssä asuvan Patersonin (Adam Driver) elämä on rutiinien täyttämää. Aamuisin hänet herättää sisäinen kello kuuden aikoihin, sen jälkeen hän suutelee vaimoaan ja alkaa syödä aamiaismurojaan. Päivä bussikuskina menee tutun kaavan mukaan, työkavereita ja matkustajia kuunnellen. Välillä hän kumartuu kirjoittamaan muistikirjaansa arjen havaintoja, runoja. Iltaisin Paterson käy lenkillä bulldogginsa, Marvinin (roolistaan Cannesissa palkittu Nellie) kanssa ja päätyy aina yhdelle tuttuun baariin. Kännykätön Paterson rakastaa vaimoaan (Golshifteh Farahani) ja vaimo häntä. Vaimo arvostaa Patersonin runoja ja Paterson kannustaa vaimonsa kokkailuja ja countrytähti-haaveita. Elämän vastoinkäymiset joskus yllättävät, mutta niistä selvitään yhteisvoimin.

el_paterson1 (38K)Jarmuschille tuttuun tapaan elokuvassa vilahtelee puolituttuja räppäreitä ja muusikoita, vaiteliaita taiteilijoita ja elämässä hieman syrjään luisuneita baariasiakkaita sekä nostalgisia musiikkiviittauksia Bing Crosbysta Sam & Dave -soul-duoon. Maailma on Aki Kaurismäen tapaan vaitelias ja askeettinen, ehyt. Ihmiset ovat enimmäkseen hyväntahtoisia ja omalaatuisia virheineen ja taitoineen. Viikonloppuisin mennään tietysti katsomaan vanhaa, mustavalkoista kauhuelokuvaa. William Carlos Williamsin runoteos Paterson on tärkeä päähenkilölle ja siitä muodostuu myös elokuvan punainen lanka. Girls-sarjasta tutuksi tullut Adam Driver on täsmälleen niin vaatimaton ja tavallisen omituinen kuin rooli vaatii, persoonallista kävelytyyliä myöten. Hän ei pidä melua runoistaan eikä kehtaa sanoa vaimolleen, että ruusukaali-cheddar-piirakka ei maistu.

Paterson on elokuva, jonka jälkeen on hetken epäuskoinen olo; näinkö mukava ja hyvä maailma onkin? Onhan se, niin kauan kuin on Jim Jarmuschin elokuvia.

MARI LINDQVIST


KINOPALATSI